Minulla on Oliver-niminen ystävä, joka pitää minua tonttuna, koska sellaisena olen hänelle itseni esitellyt. Ja viikonloppuna hän kävi minua tonttulassa katsomassa. Vapaaehtoisesti ja omin tahdoin. Arvostan tuota vierailua suuresti, sillä yleensä satuhahmoihin suhtaudutaan pelonsekaisesti ja näitä pidetään joko täysin olemattomina mielikuvituksen tuotteina tai sitten pelkkänä painokuvana paperilla tai bitteinä näyttöruudulla. Mutta minä olen kuitenkin todellinen tonttu, jota lapsi voi oikeasti koskettaa. Ja se vaatii rohkeutta ja suurta seikkailumieltä.
Eilen tutustuin sitten toiseen lapseen ja hänen kanssaan kävin myös tontullista dialogia. Tulimme hyvin toimeen ja sain kunnian jopa sitoa hänen kengännauhansa, kun hän tuli minua vastaan jo kyläpaikan ulko-ovella. Ja sitten myöhemmin kahvipöydästä noustuamme tuo poika tuli lenkkarit kädessä luokseni ja sanoi: "Tonttu. Laitatko minulle lenkkarit jalkaan." Olin hyvin otettu ja ylpeä asemastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti