Saapuipa eräänä aamuna kahvilaan mies ja loihe lausumaan: "Viskas eilen tajun kankaalle. Mitä lie ollu rytmihäiriötä. Kerran murjas ja sitten mentiin." Joku kysyi, oliko mies tutkimuksista tulossa. "Mitä paskaa. Nyt on ihan hyvä olo. Niinku ei ois mitään tapahtunu."
Saapuipa kerran kotiin mies laskuvarjohyppykurssilta. Kertoi vaimolleen, että oli vähän jalkaan sattunut alastulossa. "Myötätuuleen tulin. Oli kova vauhti ja jalakaan vähän tärräytti." Vaimo pyysi miestä menemään lääkäriin. "Katotaan aamulla, jos on vielä kipiä." Vaimo vaati kuitenkin lahjetta nostamaan, ja sieltäpä pilkisti iloisesti luunpää nahan alta. Avomurtuma oli jalassa, mutta jospa se aamuun mennessä siitä...
Keltainen haava kuhisi toukkia. Mies oli pudonnut uima-altaaseen ja "vähän raapaissut sääriluuta altaan reunaan". Luu paistoi keltaisen sinipunamustaksi tulehtuneen haavan läpi, mutta "ootellaan - kyllä se siitä asettuu".
Nämä tarinat ovat kaikki tosia. Suomalainen mies ei sairasta päivää eikä suomalainen mies sairasta päivää silmiin katso kuin alta kulmain. Kyllä jämpti on näin. Pikkuvammoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti