Miltähän tämä maailma näyttäisi, jos olisi vain yhdenlaisia ihmisiä. Jos olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat säilyttää kaiken vanhan ja vain sen takia, että sitä voi vielä käyttää jotenkin hyödyksi.
Rooma on hieno kaupunki. Siellä on paljon vanhoja, kauniita ja kelvollisia rakennuksia reilusti yli 2000 vuoden takaa. Mutta on siellä aika paljon uusiakin rakennuksia. Uusien rakennusten tieltä on ollut aivan pakko purkaa pois vähän huonompikuntoisia vanhoja rakennuksia. Mietinkin, miltä Rooma näyttäisi, jos sinne olisi vain rakennettu, mutta ei yhtään purettu.
Tullaanpas takaisin kotiin. Jos siis olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluavat säilyttää kaiken vanhan sitä hävittämättä, minunkin ympäristöni olisi aika tavalla toisennäköinen enkä ole ollenkaan varma, että viihtyisin siinä Häkkilän vanhan riihen, osuuskaupan viljamakasiinien ja roskalaatikon, palokunnan vanhan ruuttahuoneen, Lehtisen vaatekaupan, Vähäsarjan Matin sekatavarakaupan, Juntti-Onnin lelukaupan (Hmmm. Sitä kyllä, piru vie, kaipaan joskus oikein paljon.), Manttaalitalon ja vanhan kunnantalon, Korona-baarin, kunnansairaalan, meijerin toimistorakennuksen, kirjakaupan ja Köykän kenkäkaupan, Lentosen rautakaupan, taksikopin ja tummanvihreän nakkikopin, Shellin korjaamohallin, uuden kirjaston ja kaupungintalon, Laatuluhdin ja Myllykartanon ja monien muiden uusien ja vanhojen rakennusten sekamelskassa, joka mitään purkamatta ja hävittämättä olisi syntynyt. Jos siis olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluavat kaiken säilyttää, maapallo olisi jo melko täysi. Ei siinä voisi puhua mistään uusiokäytöstä tai ekologiasta. Voitaisiin puhua varmaan enemmänkin ympäristökatastrofista.
Mutta onneksi pelkästään sellaisia ihmisiä ei ole. On myös sellaisia, jotka ymmärtävät, että jotakin pitää purkaa uuden tieltä, on sellaisia, jotka ymmärtävät säilytettävien rakennusten todellisen arvon. On se aika hyvä, että ihan kaikki eivät vastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti