Harrikkarallit ovat kansainvälisiä tapahtumia. Niihin tulee motoristeja ympäri Eurooppaa ja eri puolilta maailmaa. Viime kesänä satuin istumaan kolmen naisen kanssa samalla iltanuotiolla makkaraa paistamassa ja kuuntelin tarkkaavaisena naisten jutustelua. Minut jätettiin kohteliaasti keskustelun ulkopuolelle. Pian ymmärrätte syyn.
Yksi naisista oli espanjalainen, toinen ranskalainen ja kolmas suomalainen. Naiset puhuivat minun läsnäolostani huolimatta - miehistä, mutta jo muutaman valkoviinihuikan jälkeen keskustelu kääntyi rakkauden mittelöihin ja naisten lemmentaitoihin. Ranskalaisnainen käänsi makkaraansa hiilloksen yläpuolella ja kertoi rakastelleensa Eiffelin tornin hississä ja mies oli huutanut nautinnosta koko pitkän hissimatkan ylhäältä alas asti. Naiset istuivat vaiti ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Espanjalaisrouva (päättelin sormuksesta) taitteli sormillaan hiuksensa korvien taakse ja hymyili.
- Tehän tiedätte flamenco-tanssin. Cante jondo on syvä, rakkaudesta kertova laulu. Rakastelin musiikin mukana taitavasti ja mieheni huusi intohimosta koko tuon hitaan ja läpitunkevan laulun ajan.
Suomalainen Marjatta (olimme kuitenkin esittäytyneet) haukkasi ison palan hiillosmakkaraa, sylkäisi mustaksi kovettunutta kuorta takaisin hiillokseen ja ilmeenkään värähtämättä alkoi kertoa.
- Viime kesänä rakasteltiin äijän kaa reissussa harrikan päällä ja mun nännikoru oli viiltäny tankkiin helevetinmoiset naarmut ja lakat hileille. Äijä huus toista viikkoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti