Elettiin niitä aikoja, kun moottorikelkka oli vielä harvinaisuus ja kummajainen sinistä savua pukkaavana pörriäisenä valkoisella hangella. Se saattoi viedä miehen sydämen. Lauttaluodon Hermanni oli pitäjän ensimmäisen moottorikelkan omistaja ja iloisena, hymyssäsuin mies ajeli pitkin paksuja hankia ja läpi tuulten ja tuiskujen. Ajoipa kelkkansa naapurin pihaan ja asteli tupaan laitetta kehumaan.
- Maailman mukavinta hommaa se on tuo moottorikelkalla ajaminen.
Talon emäntä hyöri hellan ääressä matikkasoppaa kypsymään.
- Eikö tuo liene sullekin se teijän Hilima vielä mukavampi?
Hermanni löi karvahattuaan housunlahkeeseen ja tuumasi.
- Enpä oo Hilimaa hangella kokkeillu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti