Aamu oli mitä mukavin ja ilma lauhkea kuin alkukeväinen aamu. Ajoin naapurikaupunkiin huollattamaan autoa ja kiertelin pitkin autoliikettä työn valmistumista odotellen. Aukaisin autojen ovia ja paukuttelin niitä kiinni kuin kovastikin olisin ollut niistä kiinnostunut. Ehkä olinkin, ehkä minulla on orastavaa autokuumetta. Miehellä sitä on aina. Puolisen tuntia jatkoin tuota tutkimusretkeä eikä minua kukaan häirinnyt. Kaupassa ei ollut muita.
Kun työ valmistui, maksoin laskun ja sain avaimen. Kiitin ja vaihdoin autokauppaa. Ajoin seuraavaan liikkeeseen ja kysyin tietyn automerkin koeajomahdollisuutta. Auto löytyi, avaimet löytyivät, mutta myyjää ei löytynyt. Kävin tutustumassa autoon liikkeen pihalla, kaivoin auton esiin lumihangesta (tuliterä koeajoauto) ja käynnistin sen. Diesel. Käsivaihteet. Sammutin auton samantien ja vein avaimen takaisin. Kukaan ei sanonut minulle mitään.
Autokauppa näyttää olevan lamassa. Autokauppa on lamassa myymään minulle autoa. Ihminen on sitä, mitä se myö. Autoa myyvä ihminen on siis lamassa. Harmillista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti