Sanotaan ihmisen kehittyvän, kun se oppii ymmärtämään ja hyväksymään ennen vastustamiaan asioita. Sanotaan ymmärryksen laajentuvan, kun ihminen oppii antamaan tilaa itselleen ennen niin vieraille ajatuksille. Hmmm. Ihmiselämä on kuitenkin vähän kuin markkinatori: kun kaikille huudat, ei kukaan pysähdy tai jos kaikille haluat tarjota halvinta, kukaan ei sinua enää usko. Pitää osata rajata markkinat ja tarjota juuri oikeaa asiaa oikeille ihmisille.
Kun oikein tarkasti ajatellaan, ihminen kehittyy, kun se oppii rajaamaan oman elämänsä ulkopuolelle kaiken, mitä se ei hyväksy tai mistä ei pidä. Yleensä kehittymisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen on kaikkien muitten mielestä mukava ja sopeutunut ympärillä oleviin järjestelmiin ja koneiston osaksi. Minä ajattelen kuitenkin aina itsekkäästi. Kun minulla on tosi mukavaa, olen kehittynyt melkoisen pitkälle. Olen oppinut olemaan murehtimatta kaikkia maailman syntejä ja toisten vaikeuksia, kun nuo asiat sinällään eivät minua jalosta. Kun ojentaudun illalla nukkumaan, suljen silmäni ja ajattelen mukavia asioita ympärilläni. Olen kehittynyt, kun voin nukahtaa rauhallisesti vapauttavaan ja rauhalliseen uneen. Miten minä mukamas olisin kehittyneempi, jos koko yön pyörisin sängyssäni ja miettisin maailman tuskaa ja kurjuutta ja köyhyyttä, väkivaltaa ja sotia, kidutusta ja rääkkäämistä, tulvia ja myrskyjä ja maanjäristyksiä, myrkkykäärmeitä ja malariaa.
Kerran muuan pikkupoika avasi kameran, katsoi sisällä olevaa filmiä ja sanoi: "Ei oo vielä kehittyny." Filmi on kuin elämä tai ihminen: pitkä nauha, jossa on kaikki hyvät elementit, kuvat, muistot. Mutta yksittäinen kuva on kehittynyt, selkeä, yksinkertainen, yksilö. Ja se on rajattu.
(Eihän se oikeasti ihan noin mene, mutta ihanteellisimmillaan voisi mennäkin) Vai meneekö sittenkin;_)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti