Minulla oli vuosikausien ajan tapana käydä sukulaisten ja tuttavien luona joulupukkina. Aikamoiseksi ammattilaiseksi kehityin yrittäessäni varjella paljastumistani. Lapset ja aikuisetkin ovat tarkkoja veijareita jouluaattoisin ja yrittävät etsimällä etsiä pukista jotakin tuttua ja paljastavaa yksityiskohtaa: silmälaseja, ääntä, sormuksia, kelloa, kenkiä, kuka mitäkin. Nyt minulla on toinen joulu ilman tuota joulupukin tointa ja vähän olen haikealla mielellä. Toisaalta on rauhallista aloittaa aattovalmistelut aivan omaan tahtiin ja oman kodin toivein ja mieltymyksin.
Korvasipa minut sitten sukulaisperheessä uusi pukki viime jouluna, kolkutti ovelle ja astui ääni pukkimaisesti möristen sisään. Juoksivat lapset iloisina vastaan, mutta totesivat heti käteltyään: "Tuo mikään pukki oo. Olli se on. Haisee aivan mönkkärin pensalle." Niinpä. Olli on moottorimiehiä ja sen tietävät kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti