Lounasaikaan pikkukaupungin parhaassa ravintolassa on kymmeniä ihmisiä syömässä, ja pöydissä puheensorina sekoittuu keittiöstä kuuluvaan keittoastioiden kolinaan. Istutaan, syödään ja seurustellaan. Ukrainassa taistellaan ja Suomessa tasavertainen avioliittolakiasia äänestettiin nurin, taantuma syö taloutta ja autotalli valmistuu vähitellen. Maidontuottajat jäävät vaille EU-rahaa ja pohjoisen selkosilla luottamusmiehet kyykyttävät kunnanjohtajaa. Vakaville asioille nauretaan, kun kukaan ei halua pilata kasvavaa nälkää ja hyvää ruokahalua.
Ravintolasali hiljenee kuin lintujen laulupuu kissan kiivetessä oksille. Sisään kävelee kymmenen kookasta miestä, ja jokaisella roikkuu suuri käsiase lonkkaa vasten. Miehet katsovat saliin ja siirtyvät noutotiskille ruokapatojen ääreen. Lautaset kolahtavat ja veitset ja haarukat kilahtavat, metalliset salaattikulhot lomisevat. Noutotiskiä lähinnä olevassa pöydässä ruokailijat oikaisevat selkänsä ja katsovat miehiä, jotka ovat kerääntyneet yhdeksi joukoksi. Yksi miehistä laskee kätensä aseen perälle ja tunnustelee varmistinremmiä. Pöydässä kaatuu lasi ja vesi valuu liinalle. Kaikki nousevat nopeasti seisomaan. Nainen kiljahtaa. Vesi virtaa hänen hameelleen ja sen läpi säärille ja valuu lattialle.
- Voi Jeesus, nainen huutaa.
- Eiku poliisi. Ollaan täällä Nivalassa ampumakoulutuksessa ja tultiin syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti