Kaduilla kuiskittiin ja taloissa tarinoitiin vielä pitkään vinon talon vipukesteistä, joissa mahat tulivat täyteen kuin kupukellerit, mutta talo vivuttiin vieläkin vinommaksi. Sanottiin, että Italian maalla kaukana kotoa Pisan torni rakennettiin myös aluksi aivan suoraksi, mutta olipa siinäkin kivijalka kallistunut ja samalla oli mennyt koko torni vinoon. Niin vain joskus kävi, vaikka ihminen muuta tahtoi. Sanottiin sitäkin, että Pisan vino torni oli juuri siksi niin kuuluisa, kun se oli niin vino. Kukapa nyt suoraa tornia olisi mennyt katsomaan aivan vieraaseen maahan ja vieraaseen kaupunkiin, kun sellaisia oli joka paikassa. Suoraksi oli kovin helppo tehdä varsinkin, jos omisti vatupassin. Isällä sellaista vatupassia ei ollut, ja sen toki tiesivät aivan kaikki.
Eipä ollut enää Henkka Maukan maha täysi kuin kupukelleri. Aamulla äiti oli keittänyt maukkaan puuron ja lorauttanut siihen mutkaisen piirun makeaa hunajaa. Mutta aamupuurosta oli jo pitkä aika eikä Henkka Maukan tyhjässä vatsassa ollut enää kaurahiutaleen hiventäkään. Äiti oli joskus sanonut, ettei nälkäinen maha haljennut, ja siinä äiti oli aivan oikeassa. Tuntui kuin ei olisi ollut mahan ja selän välissä enää mitään. Pelkkä tyhjä vatsa vinkui ja valitti, mourusi ja murisi.
Koko aamupäivän oli Henkka Maukka Makkaranpaistaja ahkeroinut metsänreunassa majaa rakentamassa. Hänellä oli suuri ajatus. Kun maja olisi valmis, hän kutsuisi sinne Juulian ja Jadelmiinan kylään. Majassa pitäisi olla ainakin seinät taulua ja ikkunaa varten ja katto, johon voisi ripustaa lampun. Lattiaa ei sopinut unohtaa, sillä sille saattaisi levittää kauniin maton. Kaikki tytöt rakastivat kauniita mattoja, sen Henkka Maukka tiesi. Kun äiti oli ostanut kotiin uuden, punaisen maton, jossa oli kullan värisiä kukkia, naapurin tädit olivat käyneet sitä ikihyviksi ihastelemassa. Ne tädit olivat ihan tyttöjä.
- Mikä täällä murisee, kysyi kyy, joka sihaustakaan päästämättä oli hipihiljaa liukerrellut Henkka Maukan majalle.
- Minun tyhjä vatsani se vain on, sanoi Henkka Maukka.
- Hyvä. Minä luulin sitä kiukkuiseksi karhuksi, joka etsii marjoja, vaan ei niitä löydäkään.
Kyy seurasi Henkka Maukan majanrakennuspuuhaa ensin pää toiselle päin kallellaan ja sitten taas toiselle päin kallellaan.
- Siitäkin tulee vino, se sanoi.
- Niinhän siitä taitaa tulla, Henkka Maukka vastasi.
- Mutta minulla ei ole vatupassia, jatkoi Henkka Maukka.
Käärme tuumasi, ettei hätä ollut ollenkaan sen näköinen, vaan asia olisi helposti korjattavissa. Se pyysi Henkka Maukkaa ottamaan kiinni häntäpäästään.
- Nosta minut ilmaan. Minä katson suoraan alas kohti maata. Kun sitten vertaat majan nurkkaa ja minun käärmeenmuotoani, saat aivan vinottoman majan. Se on helppoa kuin hiirenmetsästys.
Henkka Maukka unohti nälkänsä kokonaan, niin innoissaan hän oli. Nurkat tulivat aivan suoriksi eikä kattokaan ollut kallellaan. Vain villapaita oli nurinpäin, mutta se ei Henkka Maukkaa haitannut. Iloisesti rallatellen valmistui mukava maja metsän reunaan.
- Otin käärmettä häntäpäästään, ei tänne tultu säästään vinoa nurkkaa ollenkaan, se suoraksi sahataan. Sun frallati rallati rei, ei vinoa seinää, ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti