Ihmisen pitää elämänsä aikana kätkeä yhtä jos toista. On kannettava purkit ja törpöt ja banaaninkuoret Mehtälän Kalevin kyytiin. Kuljetellaan vanhat hetekat ja puhki kuluneet sohvat kaatopaikalle. Ja kun maallinen matka on viimein päätöksessä, jotkut muut sitten hoitavat jätteentuottajan johonkin Suomen tuhansista hautausmaista tai krematorioiden tallelokeroista. Jokaiseen kylään ja pitäjään, kirkonkylään ja kaupunkiin on rakennettu jätteenkäsittelylaitos ja hautausmaa jos toinenkin ja näitä pieniä komposteja hoidellaan miesvoimin pitkin maata. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Nyt kun Olkiluotoon on kaivettu kovin suuri kolo kallioon, koko Suomen kaikki jätteet kannattaisi ajaa suoraan sinne. Louhokseen voidaan tehdä osastot kuin suureen jätelaatikkoon: talousjäte, lasi, metalli, muovi, puu, paperi, eläimet, ihmiset. Ja niin kuin kaikki tietävät, ihmiset ovat kovin herkkiä varsinkin juhlapäivinä muistamaan poisnukkuneita läheisiään (ei siis niinkään pois heitettyjä pyöriään ja hetekoitaan ja roskiaan ja vanhoja huonekalujaan). Voitaisiin tuon Olkiluodon korkeimpaan kohtaan pystyttää risti ja puolikuu ja budhapatsas ja mitä kaikkia sielukkaita symboleja nyt maailmassa onkaan. Tuon rakennelman juureen voitaisiin sitten sytyttää kynttilät ja viedä kukkaset ja koskenkorvat (ortodoksit muistavat kuolleitaan myös ruualla ja hyvällä juomalla), pystyttää pienet muistokivet ja laatat. Näin säästeittäisiin koko muun Suomen luonto alkuperäisenä eikä tarvitsisi enää ihmetellä ylikansallisten puhtaanapitolaitosten tai ahneiden hautausurakoitsijoiden ylihintaisia ja vaihtelevia palveluksia eri puolilla maata. Fennovoima hoitaisi laskutuksen kaikille tasapuolisesti. Ja voisimme viimeinkin olla aivan varmoja, että ison kirjan lupausten mukaan säteilisimme kaiken muun kompostin ja maatumattoman romun sekä ydinjätteen kanssa kirkkaina maailman loppuun saakka ja reilusti sen yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti