Suomella on nyt uusi presidentti, ja kulissien kätköissä lymyää kaksi miestä, joilla ei ole enää mitään sanottavaa. Kun ihmistä riepotellaan puoli vuotta paikasta toiseen, kyliin, kuppiloihin, televisiolähetyksiin, mediatentteihin, naistenlehtiin, radio-ohjelmiin, hupailuihin, visailuihin, on takki tyhjä ja aivan kaikki sanottava sanottu moneen kertaan. Suu käy, kädet liikkuvat, silmät katsovat, mutta puheen seasta ei paljastu enää mitään uutta, ei mitään, mitä ei olisi kuultu.
Sataa lunta. Tiet kinostuvat, liikennemerkit peittyvät ja jalkakäytävät tukkeutuvat. Aura heittää lunta sivuun ties kuinka monennen kerran, ja esteetön tie on taas avoin ihmisen kulkea. Liikennemerkit puhdistetaan ja taas näkyy tärkeä viesti kulkijalle.
Hiljaiset miehet tekevät, mitä pitää tehdä. Yhdestä tulee presidentti, vaikka kaikki sanottava on jo sanottu. Toinen auraa tietä, vaikka tie on jo tuhansin kerroin aurattu. Kahvi tippuu suodattimen läpi, vesi värjäytyy tumman ruskeaksi ja saa makua, joka on kautta aikain miljoonin suin maisteltu.
Kun ei ole mitään sanottavaa, istuu mies tuolilleen, avaa tietokoneen ja kirjoittaa: Kun ei ole mitään sanottavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti