Kun ajaa maantietä pitkin riittävän kauan ja tarpeeksi pitkälle, näkee tien varren talojen pihoissa yhden jos toisenkin huvimajan. Ja jos vierustoveri nukkuu umpiunessa ja kuljettaja on keskustelukumppania vailla, on aikaa ajatella huvimajojen sisältöä yhdeltä jos toiseltakin kantilta.
Mikä kenellekin on huvia, on varsin yksilöllistä. Toiselle on huvia istua mutterimajan porontaljalla ja paistella makkaroita keskelle huonetta rakennetussa grillissä ja seurailla savun leijailemista kohti kattoaukkoa. Useimmiten huvi ajatellaan leppoisaksi oleiluksi, pelailuksi, musiikin kuunteluksi, syömiseksi, juomiseksi, lemmiskelyksi - ruumiin ja sielun hempeät nautinnot lienevät useimpien huvimajojen herkkää sisältöä. Mutta entäs sitten, kun tunnepuolen karskit laitahyökkääjät muuraavat huvimajansa kivijalan, kokoavat kuusikanttisensa suojaavat seinät ja pääsevät lopuksi majaansa huviksensa sisustamaan. Monilla ääriuskovaisilla on tapana aina aika ajoin ruoskia itsensä verille mitä rankimmilla rensseleillä. Tällaisen huvimajan varusteisiin kuuluvat niin nahkaiset kuin teräksisetkin ruoskat ja mitä ankarimmat astalot. Tuossa majassa ei nuijalla hakata nuutunutta Prisman nautaa, vaan omaa elävää lihaa. Mäiske käy huvimajassa, kun ihminen saattaa itseään pyhän autuaaseen tilaan ja vapauttaa raihnaista ruumistaan herkempien henkien keskustelukaveriksi.
Jollekin suurinta huvia on istua kuukausikaupalla minikaivinkoneen ohjaamossa kauppahallin aulassa. Tällaisen henkilön huvimajaan riittää pieni keinonahkainen tuoli ja muutama vipunen ajankuluksi. Kolmas tahtoo laulaa yötä myöten karaokea. Hänen huvimajaansa ainakin naapuri suosittelee tuplaeristystä ulkoseiniin ja pienitehoisia äänentoistolaitteita.
Huvinsa on kullakin. Ehkäpä piankin näemme televisiosta uuden uutukaisen tositeeveesarjan Huvi ja hirveys: huvimaja mielenmaisemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti