Tutkittiinpa yliopistossa hirvikärpästen lentokykyä. Liimattiin luontokappaleen takapuoleen pikaliimalla ohut silkkilanka ja lennätettiin kärpästä kuin koiraa olisi talutettu. Saatiin tulokseksi, että voipi tuollainen ikävännäköinen mönkijä lentää jopa 500 metriä eli huomattavasti pidemmän matkan kuin kuunaan kuviteltiin.
Joka on joskus tipauttanut teolliseen käyttöön tarkoitettua pikaliimaa sormillensa saati mihinkään arkaan paikkaa, tietää kyllä moisen aineen olevan aika tuntuvaa tavaraa. Kuluttaa se ihoa ja raastaa limakalvoa tuskallisesti kuin tuli polttaisi. Kun hirvikärpäsen takapuoleen aroille alueille on sutaistu tuollaista tulisen raudan tavoin polttavaa pikaliimaa, ei ole mikään ihme, että on lento maistunut eikä ole niin ensimmäisenä tullut mieleen hirven taikka ihmisen karvoihin kotiutua.
Tuolla samalla systeemillä tutkittiin jokunen vuosisata sitten ihmisen marssikykyä, kun pimeimmästä Afrikasta kerättiin narunjatkoksi ihmisiä Amerikkaan orjiksi. Saatiin tulokseksi, että hyvin jaksaa ihminen marssia satojakin kilometrejä kuolematta aivan kokonaan - jaksaa marssia narunjatkona jopa Amerikkaan asti. Narunjatkoksi.
1 kommentti:
Ja noista virikkeistä tuli mieleen, että espanjalaisesta härkätaistelusta (?) voisi saada näyttävämpää, pitkäkestoisempaa ja tasapuolisempaa viihdettä. Niitten sukkahousuissa hyppivien mikkihiirien valtaisa urheus korostuisi, kun persiiseen tungettaisiin samanlainen metrinen väkäsrauta kuin härkien selkään tuikitaan. Että vain Suomessako elukoita kohdellaan huonosti?
Lähetä kommentti