Eduskunnassa äänestettiin tänään, saako Suomessa tuottaa entistä enemmän maapallolta katoamatonta, pysyvää, tappavaa ja hyvin tuhoisaa jätettä. Ja eduskunta päätti, että saa. Ja eduskunta tai sitten turvallisuudesta vastannut liikkuva poliisi oli jo etukäteen myös päättänyt, ettei tuota päätöstä saa vastustaa. Ydinjätettä ei saanut vastustaa. Onkohan tämä Suomi sittenkään kovin puhdas demokratia.
Kun ministeri puhui ja puolusti omaan ydinvoimapositiivista kantaansa, joku kansalainen levitti hyvin rauhallisesti ydinvoimaa vastustavan banderollin. Taustalta juoksi nopeasti turvamies ja hyvin kiihkeästi ja suurieleisesti repi kansalaisen kädestä tuon banderollin ja ruttasi ja tuhosi sen. Minä näin tuossa tilanteessa lähes hallitsematonta väkivaltaa varsin rauhallista mielenosoittajaa kohtaan.
Taas tuli mieleen kanssaelämisen taito. Kun puhutaan kansanedustajien ja ministerien turvallisuudesta, ei kai sillä kuitenkaan tarkoitettane toista mieltä olevien turvattomuutta. Minusta olisi varsin hyvin riittänyt, että suurikokoinen turvamies olisi ohjannut tuon mieltään osoittaneen hennon naisen kohteliaasti sivuun, jos se kerran oli ydinvoimapäätöksen kannalta niin merkittävää. Mihin väkivaltaa tarvittiin? Sitä tarvittiin "oikean" päätöksen aikaansaamiseksi. Niin aina. Kyllä minua tuo turva vähän pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti