Kun tunnen tutun sykkeen jalkojeni välissä, aurinko paistaa korkealta taivaalta, lämmittää maisemaa, valaisee taivaankannen äärestä ääreen, lennättää perhosia kukasta kukkaan. Kone se siellä perseen alla jyskää, vaan ei riko luonnonrauhaa. Kone kiidättää miestä keskelle kesää, jonka kerran kadotin.
Olin soittamassa Haapavesi Folkeilla tosi ammattilaisten seurassa, mutta ei minulle kukaan tullut sanomaan, että huonosti soitit, pysy poissa kuomaseni. Olin soittamassa Purppurasapatissa ja olalle taputettiin: hyvä keikka. Jatkoin matkaani Himokselle harrikkaralliin ja siellä 3000 muun vieraan seassa tunsin olevani hyvässä seurassa. Kuuntelin oikeita ammattisoittajia ja fiilistelin kesäyössä hyvää bluesia.
Jatkoin matkaani hyvässä seurassa kesämökille Kalixiin: kesäyö oli vielä pitkä ja valoisa, tuuli leppeä leyhytteli, myrskytuuli riepoi veneet upoksiin, satoi kaatamalla, aurinko kuivatti ja suloisesti lämmitti. Maalailin omaa taivaanrantaani, maalailin saunan seinää ja kaivomökkiä. Valvoin myöhään kesäyöhön, nousin aikaisin aamulla kuistille istumaan ja ihmettelemään auringon ikuista lämpöä.
Ajelin hyvässä seurassa ylös tuntureille, ihailin kuohuvan kosken ylvästä voimaa, kirosin pohjoisen huonoja teitä, keveästi kumistelin poronvasan perässä ja huolestuin, joutuiko se emostaan hukkaan. Seurailin kahta kalasääkseä, miten ne helposti liitivät tuulten mukana äärettömään ja sen yli. Illalla olin väsynyt, mutta tunsin silti tutun sykkeen. Kone jyskäsi kesäyössä. Aivan hiljaista sitten, kunnes raju sade täytti taivaan ja maan.
Minulle on vakuutettu, ettei nuoruuteen ole palaamista. Höpötihöpsis. Ei nuoruus ole eletyissä vuosissa, kaukana jossakin. Nuoruus on tunne, elämänilo, tahto, toive, ihanne. Nuoruus on silloin, kun hengittää vapaasti vailla huolta ja murhetta ja saa kylpeä rakkaudessa, kesässä, jonka kerran kadotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti