Sanotaan, ettei ihminen vaella matkaansa yksin, vaan jokaisella on oma, näkymätön, muille tuntumaton opas matkassa tietä tutuksi tekemässä ja valonneuvoa näyttämässä. Minullakin on oma oppaani ja hänestä kerron nyt.
Minun oppaani on hyvä tyyppi vailla stressihormonia, vailla kiirettä. Hänellä on koiran vaisto ja uskomaton kyky tulla paikalle juuri oikealla hetkellä. Vaikka hän olisi ärrällä lehteä lukemassa tai huoltoaseman oluthyllyllä hintoja vertaamassa, hän muistaa kääntyä kannoillaan ja kiiruhtaa paikalle juuri silloin, kun moottoripyörä on sammumassa keskelle risteystä, kun vene on kivellä tai väärässä satamassa, kun kompostihuussin pohja repeää ja keskeneräinen liete alkaa valua muovilattialle, kun laskuvarjon punokset ovat solmussa ja varavarjo jo aukeamassa sinitaivaalle. Silloin, kun minä olen pieni ja vallaton poika ryntäämässä ajotielle, hän ottaa minua kädestä kiinni isän/äidin otteella, painaa lähestyvän auton jarrua ja nykäisee minut viime hetkellä tien reunaan.
Oppaani ei ole valkoinen, suurisiipinen enkeli, jonka kiharaisia kutreja ympäröi säkenöivä sädekehä. Oppaani ei ole pitkäpartainen, liehuvaan leninkiin pukeutunut arabinomainen kiivailija eikä hän ole mustapukuinen, tummalasinen gansteri. Hän ei ole jakkupukuinen, nöpörintainen johtajatar. Minun oppaani on hippi, rennon repaleinen tyyppi leveälahkeisine farkkuineen. Kaulassa roikkuu se kuuluisa harakanvarvas, sadankomitean merkki, batiikkipaidassa ympyrät kuin veteen piirtyvät renkaat, varvassandaalit. Mutta ei näkö ole tärkein, vaan tuon oppaan sydän. Millainen sydän? Hassu juttu, mutta tuota minä en tiedä. Voisin kuvitella hänen olevan varsin hyväsydäminen, mutta tavallaan kelju. Rytmivikainen? Sitäkin. Isällinen/äidillinen sydän hänellä tuskin on. Ei yksikään isä/äiti päästä lastaan hyppäämään laiturilta vain saadakseen pelastaa hänet hukkumiselta. Mukavuudenhaluinen? Aivan varmasti, jos hänellä on aikaa istua terassilla juuri silloin, kun minun laskuvarjoni punokset ovat solmussa. Huumorintajuinen? Totta mooses. Kuka muu antaa ajaa ihmisen meren päästä päähän heti ensimmäisellä meriseikkailullaan. Kielitaitoinen? Hur smör du köra havet från huvudet till huvudet?
Niin. Minulla on arjessa aivan mukavaa, usein huvittavaa, monesti hauskaa, mutta aina varsin jännittävää oman oppaani seurassa. Mies vai nainen? Oppaani on toista maata ja varsin kelpo hommassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti