Ennen vanhaan vain yhdellä ihmisellä oli heinänuha, ja hän matkusti joka kesä tuota tautia pakoon Hollantiin. Oli se aika erikoinen tauti, kun piti muihin maihin sitä karkuun lähteä. Ja varmasti varsin inhottava sairaus kaiken kaikkiaan näin maaseudulla, jossa jokaisen mökin nurkalla oli muutama kymmenen seipäällistä heinää kuivumassa.
Mutta oli se heinänuhaa sairastava henkilökin erikoinen. Jopa niin erikoinen, etten vieläkään voi olla kesällä aivastamatta muistamatta aina tuota ihmistä ja tuulimyllyjä kuin yhteenkasvaneena kummajaisena.
Ennen vanhaan vain yhdellä henkilöllä oli heinänuha. Kaikki muut pärskivät pelkästään epävakaita ilmoja kesäisin, kylmettyneitä jalkoja, kesäviileää uimavettä, vetoisia kammareita...
Minkähän ihmeen takia nenäni vuotaa taas juuri heinäkuussa? Kai se on vain vihonviimeistä vetoa. Taidan lähteä minäkin Hol...
- lolaan
- lantiin
- menkollenille
- mer Simpsonille kylään
- opaiselle kahville
Näin teen ai...ai...ai...van varmastitsiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti