Monet ovat kysyneet, onko Taksikuskin hamppuköysi tositarina. Kyllä se pääpiirteittäin on. Käytin kirjoittajan vapautta vain laitapuolen kulkijan lähtötavan ja ajankohdan kuvauksessa, mutta muuten elämä hänen osaltaan kulki kutakuinkin noin kahden taksimatkan välillä. Sellaista elämä on - herkkää. Jotkut ottavat ohjeista vaarin, jotkut yrittävät selvitä elämästä hengissä.
Keskustelin aamusella kuuluisassa Häggmannin kahvilassa, onko alkoholismi sairaus ja onko alkoholistilla oikeutta saada samanlainen kohtelu kuin kaikilla muillakin. Muutama päivä sitten tässä työpaikkani talossa muuan alan mies sai vakavan sairauskohtauksen. Aiheuttiko kohtauksen alkoholi vai huumeet vai aivan vain yleinen terveydentila, sitä kukaan ulkopuolinen ei tiedä. Mutta kuolema kulki niin liki, että julkinen terveydenhuolto tilasi paikalle lääkärihelikopterin. Mies elvytettiin ja kuljetettiin ilmojen halki pikimmiten tehohoitoon ja elämä voitti hennoin säikein. Vaan ei voittanut elämä kaikintavoin, vaan edelleen mies riskeeraa elämänsä antamalla elimistölleen shokkihoitoa aamusta iltaan ja kaiken aikaa. Kysyttiin, onko oikein käyttää kallista hoitokoneistoa auttamaan ihmistä, joka ei lopputuloksesta kovin piittaa. Jos ihminen viedään henkitoreissaan tehohoitoon ja hän palaa sieltä jatkamaan rajua ja raikulia elämää, meneekö raha aivan hukkaan. Monet olivat sitä mieltä, että menee. Ei armoa - no mercy.
Kerroin, että tunnen hyvin läheltä kaksi ihmistä, jotka ovat kolunneet kutakuinkin samoja polkuja, olleet kalliita hoitokoneistolle. Mutta he ovat onnistuneet luomaan leveän tien loppupäähän kapean polun, jota pitkin ovat onnistuneet kulkemaan parempaan elämään. Kuka osasi arvata juuri sen kohdan, jossa käänne tapahtui? Ei sitä kukaan voinut tietää. Se voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta. Ihmisarvo ei voi olla jossakin noiden tapahtumien tai elämänmuotojen välissä, vaan sen pitää kulkea ihmisen mukana koko elämän ajan.
Kuulin tapauksen, jossa mies joutui sairaalahoitoon keuhkokuumeen takia. Kun hänen tyttärensä meni katsomaan isäänsä, hän ihmetteli, miksei isää hoidettu, miksei nestettä poistettu niin kuin siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Hän pyysi epikriisin eli kertomuksen taudin kulusta ja hoidosta. Sitä ei haluttu hänelle kuitenkaan antaa, mutta kun tytär ilmoitti olevansa lääkäri, se hänelle välittömästi toimitettiin. Se on potilaan ja hänen omaisensa oikeus nähdä. Epikriisiin oli kirjoitettu: "Mies on alkoholisti - ei tehohoitoa." Lääkäri oli hoitoa aloittaessaan päättänyt, ettei potilaalla ole mahdollisuuksia koskaan parantua ja lopettaa alkoholin käyttöä, ei mahdollisuutta muuttaa elämäänsä. Hänen piti kuolla parantumattomana.
Tarinalla oli onnellinen loppu. Mies kiidätettiin keskussairaalaan tehohoitoon ja hän sai elää vielä pitkän elämän. Laadusta en tiedä, mutta elämä on aina elämisen arvoinen. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti