Lapsen ja lapsenmielisen ihmisen usko on ihmiskunnan pelastus ja voittamaton energian lähde. Uskoa voi satuihin, satuolentoihin, joulupukkiin, Euroopan Unioniin, euroon, SAABin ylösnousemiseen, Jeesukseen, lottovoittoon, polttomoottoriin, tuulivoimaan, mihin tahansa. Usko ei kaada ketään eikä vahingoita ketään, jos se on henkilökohtainen ja oma. Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa mihin haluaa.
Mutta on ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään, ja heidän suurin missionsa maan päällä on horjuttaa myös muiden uskoa. Lapselle kerrotaan, ettei joulupukkia ole olemassa. Melkein jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämän kaartaan huomaa joulupukin olevan enemmän tai vähemmän taruolento. Ei sitä erikseen tarvitse lapselle kertoa eikä hänen satumaailmaansa murentaa. Mutta jonkun on aivan pakko saada kertoa lapselle, että hänen ensimmäiset vuotensa ovat kuluneet aivan hukkaan joulupukkia odotellessa. Tai että uskovaisen ihmisen kenties ainoa turva Jeesuksessa onkin täyttä hölynpölyä.
Miksi jonkun pitää aina todistaa toisen ihmisen usko olemattomaksi. Usko on voima, joka pitää maapallon kasassa, perheet yhdessä, ihmisen elossa ja innokkaana kokemaan maailman alusta loppuun, syntymästä kuolemaan ja vielä kuolemankin yli. Aseeton usko ei ole ketään vastaan. Kenelläkään ei pitäisi olla kiire sellaista särkemään.
2 kommenttia:
Samaa mieltä, hyvin sanailtu! Uskon/uskomuksenhorjuttajat ovat jonniin verran ylivertaista porukkaa, olisko osa narsisteja, joilla on yksi oikea katsomus. Kun niitä oikeita totuuksia taitaa lopulta olla aika vähän? Tuntuu, että vähenevät tässä vanhetessa. Tuo aseeton usko on hyvä ja monisärmäinen käsite, sitä on näemmä mietiskelty.
On oltu vähän Pylkkäs-Konstana tässä;-)
Lähetä kommentti