Kun keväällä alkaa formulasirkus kiertää maailmaa, uusi maailmanmestari tiedetään jo ennen ensimmäistäkään kisaa. Tutkivat journalistit ovat ottaneet kaikesta selvää, televisiosta tulee monelta kanavalta erikoisohjelmia, joissa analysoidaan radat, kuskit ja näiden kunnot, kumirenkaat, moottorit ja spoilerit. Mikään ei pysy enää salassa, ei edes voittaja saati se vihon viimeinen. Ja kun suomalaiset mäkimiehet aloittivat syksyllä ahkeran uurastuksen maailman mäissä, tiedettiin jo varhain kesällä, ettei tulevana talvena pärjättäisi. Harjoitushypyt oikeasta lumimäestä puuttuvat, kun ei ole rahaa. Kaikki tuo kerrotaan meille piiruntarkasti sen seitsemällä televisiokanavalla sen tuhannessa erikoisohjelmassa.
Haluaisin uskoa joulupukkiin. Ja tahtoisin uskoa Heikki Kovalaisen formulavoittoon. Suoraselkäisenä seisoisin suomalaisen mäkimiehen rinnalla voittajan korokkeella. Mielisin kokea kärppien villin voitonjuhlan keväällä. Mutta minulle on kerrottu jo, ettei Kovalainen pärjää, kun olosuhteet ovat mitkä ovat, ettei mäkimiesten suksi lennä eikä kärppien luistin kulje, kun on...
Koristelen kuitenkin joulukuusen ja jouluaattona kuuntelen tarinaa lapsesta, joka syntyi Beetlehemissä Juuttaan kaupungissa. Kyllähän siitä väitellään, muttei kukaan vielä ole aukottomasti todistanut, ettei sitä lasta koskaan olisi syntynyt. Eivät hoksineet urheilutoimittajat Jeesusta aikoinaan tutkia. Hyvä, ettei Jumalan poika alkanut heittää keihästä tai hamunnut Siinain vuorten seinämyksille mäkeä hyppäämään. On se hyvä. Kuitenkin olisivat toimittajat kohta kirjoittaneet:"Ei mullista maailmaa tuo mies noilla urheilijan lahjoillaan eikä nimensä jää historiankirjoihin kummittelemaan. Ei ikinä, vaikka Jumalan nimeen vannoisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti