Joitakin vuosia sitten paastosin joulun alla reilun kuukauden päivät ja elin elämääni ilman maito- ja lihatuotteita. Tarkkana miehenä luin tuoteselosteet huolellisesti ja jätin hyllyyn kaiken, missä vähänkin oli lihaa tai maitoa muodossa tai toisessa. Pääsiäisen tienoilla paastoaminen on huomattavasti helpompaa, kun houkutukset herkutteluun ovat vähäisemmät kuin jouluna: pikkujoulut, yritysten joululounaat, liikelahjakonvehdit, viinit, jouluoluet...
Näläntunne on lohduttava, keventävä ja puhdistava, kun se on vapaaehtoinen ja omavalintainen. Nälkä, paasto myös muistuttaa, että aivan kaikilla maailman ihmisillä ei ole murentakaan laittaa lautaselle saati sitten kattaa yltäkylläistä joulupöytää.
Yltäkylläisen miehen nälkä on kiukkuinen ja terävä, kun taas nälkää näkevän ihmisen nälkä on alistumista, väsynyttä olemista ja nälkäkuoleman odotusta. Joulupaasto ei ole nälännäköä. Se on vain puhdistumista, muistuttamista, vähäistä kieltäymystä, empatiaa niitä kohtaan, joilla ei kaikkea ole. Uskonnollinenkaan paasto ei ole paastoa Jumalaa varten, vaan ihmisen itsensä parhaaksi. Jumala vähät välittää, söimme me tai joimme. Jumala vähät välittää, onko ruokapöydässä maitoa tai lihaa, hirveä tai sikaa, juustoa tai makkaraa. Jumala vähät välittää, paistaako aurinko perunalautaselle vai pitääkö juoda piimä pimeässä. Miksi välittäisi. Mutta ihmisen on aika ajoin hyvä muistuttaa itselleen, että vähemmälläkin tulee toimeen ja ettei mahan tarvitse aina olla täysi kuin pulleaksi puhallettu säkkipilli kiukkuisesti soiden. Ihmisen on hyvä olla ravittu, muttei koskaan yltäkylläinen - ei sittenkään, vaikka Jumala ruokkiikin yltäkylläisiä. Sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti