Tikka masala ja havunneulanen

Ruuanlaitto on varsin hauskaa tointa nälkäisenä ja raskaan työpäivän jälkeen. Niinpä halusin päästä helpolla ja ostin eineksen: tikka masala ja kanaa. Tuo lienee jotakin intialaista ruokaa, jonka nimi voisi kuulua vaikka suomalaiselle mäkimiehelle tai virolaiselle pankkirosvolle. Joka tapauksessä nälkäistä olisi pian helppo ruokkia.
Luin pakkauksesta käyttöohjeen: lämmitä uuni 190:aan asteeseen, poista pahvipakkaus, tee muovikelmuun reikiä ja laita uuniin 45:ksi minuutiksi. Viritin uunin ja laitoin ajastimeen viisi ylimääräistä minuuttia, repäisin muovikelmun eineksen päältä (sulaisi kuitenkin kuumassa uunissa) ja tyrkkäsin aterian paistumaan.
Ajattelin ruuan olevan harvinaisen hajutonta ja katsoin uuniin noin puolen tunnin kuluttua. Uuni oli kylmä, kun en ollut huomannut laittaa toisesta nappulasta lämmitystä. Olin vain säätänyt lämpötilan. Niinpä valitsin kultaisen keskitien eli ylä-ja alalämmön. Oli nälkäisen aika köllähtää sohvalle.
Uunin hälytys soi 45 minuutin kuluttua ja iloisena riensin uunille. Kylmä! Olin refleksinä vääntänyt uunin päälle, mutta lämmöt nollaan, kahden käden hommaa näetsen. Aloin nälästä nähdä kangastuksia, mutta halusin pitkittää näkyjä äärimmilleen, ja uusi 45 minuutin odotus käynnistyi ajastimen rapisevalla asennuksella.
Kolme varttia kului ja kello ilmoitti tikka masalan valmistuneen. Muheva tuoksu värisytteli hajuhermoja ja kaadoin höyryävän mäkihyppääjän ja pankkirosvon lautaselle.
Kovan terävät havunneulaset repivät ikeniä ja kengännahanvahva kananpalanen takertui hampaisiin. Ymmärsin noiden raatelevien sekunnin osien aikana, ettei einespakkauksen muovikelmua saa poistaa kokonaan, jos valmistaja pyytää tekemään siihen vain pieniä reikiä. Vajaassa tunnissa intialainen riisi kuivuu lähes 200 -asteisessa uunissa yli-ikäisen joulukuusen kovaksi, herkän suuihon lävistäväski neulaseksi.
Nälkäisen miehen odotus siis palkittiin: opin paljon uutta uunin vaikutuksesta riisinjyvään.

Tunnustuksia aamuyön tunteina

Aurinko laveerasi koillista taivasta aamunpunaisin sävyin, kun kaksi karvaista hahmoa tassutteli peräkkäin verkkaisin askelin kohti maitolaituria. Laituri oli tyhjä. Talon isäntä nukkui vielä sikeää unta ja emäntä vasta taitteli sukkiaan soreisiin jalkoihinsa.
Kissa hyppäsi maitolaiturille, nuuhkaisi eilispäivän maidontuoksuja, ojensi vasenta takajalkaansa, nuolaisi huolimattomasti oikeaa olkakylkeään ja katsahti taakseen ja näki, miten valkomusta toveri nousi verkkaisesti portaat ylös ja istahti, työnsi kieltään vähän suustaan ja pysähtyi kuin miettimään.
- Mau
- Miau
- Mau
- Miau
- Mau
Asia oli sillä selvitetty. Kissat nostivat takapuoltaan vuoronperään ja ruiskaisivat maitolaiturin seinään merkkinsä ja poistuivat paikalta yhtä vähin äänin kuin olivat tulleetkin. Kesäinen aamuyö oli kuullut tunnustuksen ja kätkenyt sen kauniisti kirkastuvaan syliinsä ja huuhtonut nousevan auringon valoon varjot tieltään pyyhkien. Asiasta ei enää koskaan sen jälkeen nau'uttu, lehtikään ei asian vuoksi sen koommin värähtänyt. Luonnossa oli asiat sovittu parhain päin ja kaikessa rauhassa.

Parfyymi

Patrick Süskind kertoo kirjassaan Parfyymi lapsesta, joka syntyy täysin hajuttomana, mutta jolla itsellään on niin tarkka hajuaisti, että kykenee haistamaan neitsyen monien korttelien päästä ja joka myöhemmin menestyy hajuvesitehtailija ja kokee mystisen kuoleman. Eletään 1700-luvun Pariisissa.
Tuo lapsi ei muistini mukaan saanut virallisesti yhtään lasta, mutta taisi kuitenkin olla kirjan ulkopuolella varsinainen heijariveijari, jonka jälkeläiset kulkevat nyt Pariisin katuja ja ulottavat kalpeat kätensä jopa Suomeen asti.
Ostin työmaalle ranskalaisen laitteen, joka periaatteessa on varsin kätevä ja hyödyllinen ja sillä periaatteessa voi tehdä myös bisnestä, mutta koska laite on kotoisin Pariisista, siitä ei saa minkäänlaista otetta kuin ei saanut tuosta laitteen rakentajan esi-isästäkään aikoinaan. Mutta paljon olen viettänyt rattoisaa aikaa keskustellessani noiden laitteen rakentaneiden nörttiveijareiden kanssa. He tekevät pitkää päivää ihan keskenään ilmeisesti varsin rattoisasti ja vieläkin 1700 -luvun metodein vaikkakin bittimaailmassa. Kovin on tuotantokeskeinen heidän maailmansa.
Sain laitteen kesäkuussa. Mukana ei luonnollisesti ollut minkäänlaista käyttöohjetta. Sen sain, kun erikseen pyysin. Mutta laite ei kuitenkaan toiminut, vaikka niin kovasti luvattiin. Myöhemmin selvisi, että ohjelma olikin vielä keskeneräinen ja minulle luvattiin toimittaa uusi. Mutta siinä välissä sain pari johtoa, jos vaikka vika olisikin niissä. Nyt tuli uusi ohjelma, ja siinä oli kaikki muuten ihan hyvässä kunnossa, mutta itse työpöytä oli ranskankielinen. Ja kun en ranskaa osaa sanaakaan, hankala on tehdä laitteella tuottavaa bisnestä.
Pyysin siis ohjeen, miten saisin kielen vaihdetuksi englanniksi. Ohjetta ei vielä ollut kirjoitettu. Hmm. No ei tosin ollut tuota englantiakaan vielä asennettu juuri tuohon kohtaan ohjelmaa. Mutta Pariisista on nyt tulossa insinööri Tukholmaan asti katsomaan, mikä ohjelmassa mättää. Siellä kun on toinen samanlainen laite.
Onneksi en tunne vielä mitään hajua. Ei se siis ainakaan pala - mokoma.

Leuka alas ja suojaat oikealla

Valmentaja pyyhkii kehäkulmauksessa hikeä nyrkkeilijän otsalta, ottaa tätä olkapäistä kiinni ja kertaa:"Leuka alhaalla ja pysy otteluetäisyydellä. Älä päästä sitä lähiotteluun. Vasen suora ja oikea heti perään ja sitten pois..." Jos sillanrakentaja tai kampaaja tai hammaslääkäri saisi jokaisen työtehtävänsä yhteydessä yhtä seikkaperäiset ohjeet opettajaltaan kuin ammattinyrkkeilijä, sillat eivät romahtelisi, väärin ei hiuksia värjättäisi eikä korjattavia hampaita revittäisi irti. Ja ohjeensa lopuksi valmentaja vielä varmistaa: "Ymmärsitkö?"
Ammattinyrkkeilijä on harrastanut lajiaan vuosikausia, aivan takuuvarmasti kolme, neljä kertaa saman ajan kuin tavallisiin ammatteihin valmistumiseen kuluu. Silti nuo perusasiat kerrataan joka ikinen kerta ennen työtehtävän aloittamista. Ja lopuksi vielä varmistetaan kertaus kysymyksellä:"Ymmärsitkö?"
Opettaja lähtee opettajanhuoneesta omaan luokkaansa. Ovella valmentaja tarkistaa, että kravatti on suorassa, sepalus kiinni, silmälasit puhtaat. "Pää pystyssä ja katsot suoraan silmiin jokaista. Et päästä niitä pompottamaan. Jokainen niistä on aivan eri tyyppi kuin ne, joita opetit viisi vuotta sitten. Eivät ne tiedä, mitä olet sanonut vuosia sitten. Muista: pää pystyssä ja heti asiaan. Kyllä se hyvin menee. Pysyt vaan opetusetäisyydellä... Ymmärsitkö?"

Puoli euroa on koripallo

Monivärinen ihminen on kovasti muodikas. Käärmeet kiertävät käsivartta ja tribaalit koristavat alaselän kaarevia kohtia. Kukat ja perhoset, kuoriaiset ja lintuset somistavat olkapäitä ja lapaluita, kankkuja ja kauloja. Päätinpä siis minäkin ottaa itselleni tatuoinnin.
Työviikko oli ollut pitkä ja raskas, mutta jaksoin ajaa kuitenkin suureen kaupunkiin hyvän ja asiantuntevan tatuoijan tuoliin. Minulla oli hyvin selkeä ajatus kuvasta: pieni ja pyöreä,soma ja oranssi pallo, jonka toisessa reunassa on piste.
Keskustelimme hetkisen tatuointiliikkeen johtajan kanssa ja sen jälkeen kävin pöydälle makaamaan mahalleni. Mies kysyi, minkä kokoisen tatuoinnin haluaisin. Kerroin, että sellainen 50 sentin kokoinen olisi aivan riittävä eikä liian huomiota herättävä. Oli hetkinen hiljaista ja sitten mies kysyi, olinko varma. Olin aivan varma.
Olin hyvin väsynyt ja alkukivusta huolimatta nukahdin ja näin kauniita unia. Parin tunnin kuluttua heräsin syvästä unesta, kun mies nyki minua käsivarresta ja kertoi kuvan olevan valmis. Tunsin kovaa kipua selässäni.
Katsoin peiliin ja näin selkääni hakatun reilun koripallon kokoisen oranssin pyörylän, jonka vasemmassa reunassa näkyi musta piste kuin pallon venttiili. Isohan se oli, myönsi tatuoija, mutta sellaista olin halunnut. Kerroin hänelle, että tarkoitin 50 centin kolikkoa. Olimme hetken vaiti ja katsoimme toisiamme. Olisiko aika herätä ja lähteä töihin. Pling, pling, pling...
- Huomenta. Näin unta, että mulle tatuoitiin koripallo selkään. Jopas se kolottaa taas;-)

Sotilaan äidin huoli on ohi

Presidentti Barack Obama ilmoitti Irakin sodan päättyneeksi ja operaation kutakuinkin onnistuneeksi tai ainakin välttämättömäksi. Diktaattori oli syösty vallasta, ja maa saatettu...maa saatettu...siis maa saatettu... Tulevaisuus varmasti näyttää, mihin tuolla operaatiolla maa on saatettu. Presidentti esitti vielä valittelunsa taisteluissa ja muissa konflikteissa kaatuneiden sotilainen omaisille. Uhraus ei ollut ollut turha.

Isä painoi päänsä, nosti hetkisen kuluttua katseensa ja katsoi hyllyn päällä olevaa kuvaa, jossa nuori perhe oli asettunut ryhdikkäästi ja iloisesti hymyillen kuvaajan kameran eteen. Kuvassa oleva nuoren perheen isä, ryhdikäs sotilas oli kaatunut tuhansien muiden tavoin taistelussa kaukaisen maan vapauden puolesta. Kaatuneen sotilaan isä käänsi katseensa televisiokameraan, nielaisi ja kertoi: "Kun kuulimme pojan kaatuneen sodassa, äiti itki, ettei ollut enää pojasta huolta. Siitä eteenpäin huolen kantoi suurempi voima."

Feislifteriä ja aspiriinia

Naistenlehtien sivuille on liimapisteellä kiinnitettynä milloin mitäkin rasvanäytettä: pehmikettä, nostinrasvaa, kiristysvoidetta, kuorintageeliä, antiagea... Olen lukenut lehdet, olen irrottanut näytepussit, auki repinyt ja kaiken kokeillut. Hyviä tuotteita ja hintansa väärtti - kaupanpäälliset.
Miestenlehdet voisivat ottaa naistenlehdiltä oppia. Sivuilla voisi olla näytteitä...vaikka mistä elämän alalta.
Tuo asia ei nyt jaksa enempää innostaa. Mutta nuo nimitykset, kategoriat kyllä innostavat. Naistenlehdet ovat siis naistenlehtiä ja tavallaan yleisaikakauslehtiä, koska niissä on asiaa ihan kaikilta elämänaloilta. Miestenlehdet taas ovat pelkästään miestenlehtiä, koska niissä on asiaa vaan naisista. Tai ei ehkä asiaakaan, mutta aivan kelpo kuvia. Oikeat miestenlehdet eivät ole miestenlehtiä, vaan erikoisaikakauslehtiä. Niissä taas puhutaan yleisaikakauslehdistä poiketen vain koneista ja laitteista, mutta ei ollenkaan naisista. Yleisaikakauslehdet kuten Apu ja Seura ja Seiska ovat taas juorulehtiä, ja juorulehdet iltapäivälehtiä. Ne taas eivät ole aikakauslehtiä, koska ne ilmestyvät joka päivä. Erikoisaikakauslehtien joukossa on kuitenkin sitten sekä miesten- että naistenlehtiä, vaikkapa TM, VM, Käsityölehti.
Mutta jos siis haluan kasvonkohotuksen, minun pitää ostaa pelkästään naistenlehtiä. On se kyllä hemmetin epäreilua. Ja jos haluan aspiriinia, minun pitää lukea naistenlehtiä, koska apteekin lehtihyllyssä ei ole lainkaan miestenlehtiä. On se kyllä hemmetin epäreilua sekin.