Nuori piikatyttö halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle aikaisempaa suurempaan ja parempaan taloon piikomaan. Hän käveli tekopitäjänsä kirkkoherranvirastoon ja pyysi kirkkoherraa kirjoittamaan hänelle henkilöllisyystodistuksen matkaan. Kun tyttö sitten ojensi paperin uuden kartanon isännälle, tämä katsahti tyttöä alta kulmain.
- Neidillä on lapsi. Niin tässä paperissa lukee.
Tyttö menin hämilleen, sillä ei hän ollut kuverttia avannut eikä todistustaan lukenut. Lasta hänellä ei ollut sen paremmin kuin miestäkään eikä hänen sänkyynsä saati kaikkein kalleimpaansa kukaan mies ollut koskaan päässyt vierailemaan. Itkua pidätellen lähti tyttö talosta takaisin omaan pitäjäänsä päiväkausien kävelyretkelle asiaa oikaisemaan. Palasi hän takaisin muutaman päivän kuluttua ja ojensi uuden paperin isännälleen. Tämä luki todistuksen ja katsoi tyttöä entistäkin hämmästyneempänä, istahti konttorinsa nahkaiselle tuolille, sytytti piippunsa ja vetäisi pitkät henkoset.
- Vai sillä tavalla.
Olipa oman pitäjän kirkkoherra laiskuuttaan jättänyt kokonaan uuden todistuksen kirjoittamatta ja lisännyt jo aiemmin kirjoittamansa paperin alakulmaan yhden lauseen lisää. "Lapsi on minun virheeni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti