Aamukahvipaikkani naapuriin on rakennettu uusi, kolmikerroksinen pankki- ja asuintalo. Talo sopii hyvin pieneen maalaiskaupunkiin. Se ei ole liian pramea eikä liian halvan ja muovisen näköinen. Punatiilinen talo on saanut arkkitehdin ajatuksissa tuekseen vahvaa mustaa ja kepeää oranssia. Jonkun mielestä musta on liian raskas, toisen mielestä se on hyvinkin tyylikäs lisä vahvistamaan jo ennestään jämäkkää tiilistä kokonaisuutta.
Istuipa aamukahvipöydässä tuon uuden talon naapuriyrittäjä sekä kaupungin julkisivuista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja. Hän ehdotti yrittäjälle, että tämä maalaisi oman liiketalonsa valkoiset osat myös mustiksi. Näin rakennukset sopisivat vieläkin paremmin keskenään samalle puolelle katua. Yrittäjä tunsi hyvin lautakunnan puheenjohtajan ja tiesi myös hänen fyysisen puutteensa, joka ei maalauskommenttiaan millään tavalla puoltanut. Niinpä yrittäjä haki meiltä muilta kahvipöydässä istujilta tukea.
- Jumalauta tuo pistää minut maalaamaan yli kaksikymmentä vuotta sitten rakennetun talon ja sanoo, että se passaa sen jälkeen paremmin maisemaan. Julkisivulautakunnan puheenjohtaja, värisokea mies. Ei mansikkaa nurmikosta erota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti