Kahvi on tulisen kuumaa. Roiskin kahvit seinälle ja hakkaan kupin rikki pöytää vasten ja paiskon palaset pitkin lattioita. Siitä sai sekin fyysikko turpiinsa, joka keksi veden kiehumispisteeksi sata astetta eli juuri sen, missä suu palaa ja nahka sulaa. Ja samalla sai Pauligin kemisti kuulla kunniansa, kun on semmoisen houkuttimen joka aamuiseksi riesaksi ihmiselle värkännyt. Eikä vähällä päässyt Arabian keraamikkokaan. Perkele!
Punaiset valot palavat liian pitkään ja jono kasvaa ja jatkuu kohta kaupungin toiseen reunaan saakka. Toisessa se jo on. Nousen autosta ja isken nyrkillä edessä seisovan auton takaluukkuun mojovan lommon ja potkin pölykapselit irti ja revin kaameassa kiukussani tuulilasinpyyhkijät mutkille ja kiemuroille. Eteen päin pitää maailman mennä eikä seisoa liikennevaloissa. Eikö se sana kuulu, saatana.
Kyllä maailma kehittyy aina vain paremmaksi ja tasapuolisemmaksi, kun me ihmiset protestoimme ja käymme väkivalloin vaikeuksia vastaan. Kyllä lakkaa vesi kiehumasta ja polttamasta ja liikennevalot palamasta punaisina, kun yksissä miehin ja naisin asetumme niitä vastaan ja jonossa seisovia vastaan ja samalla kadulla olevia vastaan. Vai puolestako sitä sittenkin siinä riehutaan: oman suun puolesta, oman palamattoman nahkan puolesta, oman sileän tien puolesta.
Katsoin aamulla uutisia. Tarvitseeko ihminen muuta kuin pesäpallomailan ja tulitikut tullakseen onnelliseksi ja tasa-arvoiseksi? Uutisten mukaan ei tarvitse. Niin paljon särkemällä ja polttamalla haetaan oikeutta kautta maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti