Muistan olleeni silloin reipas parikymppinen nuorukainen ja halukas kokeilemaan kaikkea aivan omin päin. Niinpä kun kerran löysin jääkaapista mehupullon, jonka pinnalla oli sinisenvihreää hometta, päätin tehdä välittömästi lääketieteellisen kokeen. Olinhan hyvin tietoinen, että penisilliini oli tavallaan hometta ja tuo lääke tiedettiin varsin tehokkaaksi mitä erilaisimpien tulehdusten parantajaksi. Niinpä sitten vain voimakkaasti ravistelin mehupulloa, ja home liukeni helpohkosti mehun sekaan.
Lievää homeentuoksua ja makua lukuunottamatta mehu maistui marjamehulle, ja siltä seisomalta join kossupullollisen parantavaa marjamehua ja jäin odottelemaan tuloksia. Minä olin täysin lääketieteen käytettävissä, koeihminen vailla vertaa, peloton ja rohkea.
Seuraavana aamuna heräsin voimakkaaseen kutinaan ja koko kaulanseutu leuan alta aina rintaan saakka oli täynnä punaisia läikkiä, joissa saatoin havaita lievähköä kosteutta sikäli kuin kutinalta ja kivulta saatoin erikseen huomata. Ajattelin antibioottimehun vain puhdistavan ensin ruumiin ja sitten kehittävän minulle pitkäaikaisen suojan erilaisia tulehduksia vastaan. Ehkä niin kävikin, kukapas sen tietää. Mutta tuo alkutaival vastustuskyvyn luomiseksi muodostui seuraavina päivinä varsin tuskalliseksi.
Parin päivän kuluttua alkoi leuanalus turvota voimakkaasti ja muistutin lapsuusajan naapurinlapsia, jotka sikotautia sairastaessaan muuttuivat lähes tuntemattoman näköisiksi pallopäiksi. Olin hyvin kipeä ja kummallisen näköinen. Mutta uskoin edelleen antibioottisiin vaikutuksiin. Tutkijan tien tiesin pitkäksi ja kiviseksi. Mutta kun nivuseni muuttuivat kipeiksi ja ihottuma levisi vähitellen koko vartaloon, vaivuin hetkiseksi epätoivoon: olinkohan sittenkin ottanut liian suuren annoksen kerralla. Ehkä vain pieni lusikallinen tuota parantavaa mehua olisi ensi alkuun riittänyt.
Parin viikon ajan kärsin hyvin moninaisista vaivoista, kunnnes sitten vähitellen oireet ja kivut katosivat. Mitä elimistössäni oli tapahtunut, jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten joku patologi jonakin päivänä löytää jotakin varsin erikoista ja ainutlaatuista. Kuka tietää. Mutta nyt olen jo viisastunut tuon kokeen tekemisen ajoista, jotta antibiootin valmistaminen on melkoisen monimutkainen prosessi. Se ei synny marjamehun pinnalla parantavaksi lääkkeeksi alilämpöisessa jääkaapissa. Lääketehtaat näyttävät olevan varsin komeita rakennuksia eikä syyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti