Ah, ma tahdon ahman kaataa.
Sen raadon kaa taa saunan muuta miettimään
mä mennä. Tai saunan kaataa kiukahalle
vettä mielin ahman kaa, sen elävän.
Siitä hiukea saa huuma.
Huu, ma huudan koko maailmalle.
Maa ilmalle on avoin, kun luonnon
koskematta annan olla.
Ah, ma en kaataa ahmaa enää kaipaa.
Kai paan mä aseheni tuppeen.
Koske matta, pidä kiinni himmeästä, kirkkahaseen älä koske.
Kosken korvaan, vedän hellästi mä nipukasta.
Koskenkorvaan? Siihen älä suuta, nipu kasta.
Humalasta syntyi aate vallan hullu tuo
saada luonnon luoma otus kontalleen.
Voi juma, lasta metsän, Jumalasta luotu,
kumauksen aseen piipun säikkyy vallan.
Vallan päätän antaa muille ihmisille:
siks´ iäks metsän taakseheni jätän,
ku ma uksen luonnon itseltäni lukkoon laitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti