Kouluilta on raha nyt niin vähissä, että kemian tunnillakin pitää katsoa videolta, miten eri aineet reagoivat keskenään. Ei ole varaa ostaa varastoihin seisomaan kemikaaleja, joilla lapset voisivat itse kokeilla ja saada aikaiseksi reaktioita. Tulevat kemistit ovat kusessa.
Toista on fyysikoiden kanssa. Fysiikan oppituntien havaintovälineet eivät kulu käytössä ja niillä voidaan opettaa lapsille vuosikymmenestä toiseen mitä hyödyllisimpiä asioita. Aaltoliikettä voidaan kuvata pitkällä vieterillä, joka viedään koulun käytävälle. Kaksi oppilasta pitää vieterin päistä kiinni ja toinen alkaa heiluttaa vieterin toista päätä. Ja kohta jo kulkee komea aalto pitkin käytävää ja lapset ovat haltioissaan. Syvät huokaukset kaikuvat käytävillä, kun vieteri helisten aaltoilee lattialla.
Ilman sähköä maailma pysähtyy kerrassaan. Mutta mitä se sähkö on? Lankaa pitkin se kulkee kohti pistorasiaa ja siitä töpselin kautta sähkölaitteeseen ja kohta toimii sähköinen kone kuin itsestään. Fysiikan oppitunnilla jokainen voi tehdä sähköä hankaamalla kissannahkalla lasitankoa. Kun kissan karvaista nahkaa on riittävästi hangattu, jo kohta nostaa lasitanko vaikka hiukset pystyyn tai napauttaa näpäkästi kultaliekkisen sähköiskun sormenpäähän.
Nuo yksinkertaiset fysiikan havaintovälineet olivat opetuksen apuna ainakin Nivalan Yhteiskoulussa vielä 70-luvulla ja mikseivät olisi käytössä vieläkin. Ne eivät aikaa pelkää. Mutta tuota kissankarvaa saattaa joku pelätä ja vaatia jo hyvin ja uutterasti monia sukupolvia palvellutta luontokappaletta haudattavaksi kunniallisin menoin. Keskikoulun kissasta on hangattu varmasti enemmän tuottavaa sähköä kuin nyt pystyssä olevista tuulivoimaloista ikinä saadaan. Jos ei ole varaa havainnollistaa koululaisille kemiallisia reaktioita, fyysisellä kissalla voidaan silittää sähköä sen verran tuottavasti, että mirri hyvin palvelleena pystytään hautaamaan kaikessa hiljaisuudessa ilman yhteiskunnan tukirahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti