Suomenkieli sopii sankareille. Vaan menipä suomalainen elokuvaohjaaja Haaliinin Venny hakoteille lähtiessään ohjaamaan Ameviikan maille viskin miehen tavinaa Hevkuleesta, miehestä vallan pevkuleesta, ettei aivan pevkeleestä.
Kun nousee hikisen miehen harteille suomalaisen raivion keskellä kopakka kanto, jo kaikuu salomailla kuulaan raikkaana kirosana: PERKELE. Vaan kun kirvoittaa maasta kiven irti Ameviikan Höökjuliis, pääsee häneltä suustaan vain vieno huudahdus: Pöökjuliis. Siihen suli niin Harliinin Herkules kuin myös metsänmiehen perkules mokomaan pehmeän kielen artikulaatioon. Että pitkin mennä Harlinin Herkuleen Amerikkaan. Olis pysynyt, perkules Suomessa sekin Herkules.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti