Kirjoitin aiemmin eräästä uskonnollisesta ryhmittymästä, joka oli keksinyt varsin mielenkiintoisen tavan ilmaista vakaumusta: pyhä suunanto. Mitä kaikkea tuohon suunantoon sisältyy, tuskin koskaan selviää minulle, sillä en aio liittyä tuohon lahkoon koskaan - enkä mihinkään muuhunkaan lahkoon. Mutta kukapa tietää, josko joskus perustaisin vanhoilla, irstailla päivilläni aivan oman uskonnollisen haaraliikkeen.
Olen antanut itselleni kertoa, että Jeesus sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tuon asian ympärille yksi jos toinen sananjulistaja on nostanut kangastelttansa keskisalon ja avannut oviluukun kansan tulla ja kuulla mitä ihmeellisimpiä oivalluksia raamatun kirjoituksista. Mikäpä estää minua kuulaana kesäiltana kukkamekkojen helmojen hulmutessa saarnata oivalliselle seurakunnalleni pyhän mehimajan paljastuksen sanomaa ja autuutta. Jokainen voi itse tykönänsä miettiä, kuinka paljon tuossa julistuksessa on pyhää suunantoa, vaikenemisen velvoitetta, Jumalan sanaa tai peräti julmaa huijausta ja ihmisen herkän uskon hyväksikäyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti