Olen usein ajatellut, mitä isäni sanoisi, jos kuolleista heräisi kymmenten vuosien jälkeen tähän uuteen maailmaan. Taitaisi tahtoa saman tien tuonilmaisiin apostolien kengänpohjia korjaamaan ja kantalappuja liimaamaan. Tuskinpa hän enää edes facebookia samaksi tuntisi, kun sitä joka päivä muokataan uudennäköiseksi ja profiilit pitää lähes viikoittain päivittää uuteen uskoon;-) Lähes koko elämä opetellaan uudestaan joka päivä: PIN-koodi sinne, toinen tänne, salasana tähän, tunnus tuohon. Unohditko salasanasi?
Sunnuntaina kuuntelin televisiosta kolmen vartin kirkon. Siinä laulettiin vanha virsi, Mä silmät luon ylös taivaaseen. Kuuntelin sitä sana sanalta, sävel säveleltä eikä mikään ollut vuosikymmenten saatossa muuttunut. Jokainen sana on täsmälleen sama kuin Aino-opettaja sen minulle ensimmäisen kerran lauloi. Jokaisen sävelen osasin ennakolta asettaa virteen aivan samaksi kuin itse virttä lapsena koululuokassa veisasin. Tuli hyvin turvallinen olo. Tuli hyvin mukava olo: nuo sanat ja sävelet ovat kokonaisen elämän mittaiset. Minun ei tarvitsekaan opetella ihan kaikkea alusta ja aina vain uudestaan. Yhteen käteni liitän.
1 kommentti:
Olipa naseva esimerkki pysyvyyden merkityksestä. Helppo olla samaa mieltä. Ihan kaikessa ei tarvitse päivittää päätään sekaisin. Värittäähän silti voi, vaikka mustalla ja oranssilla.
Lähetä kommentti