"Miksi taas?"

Vanha mies sai ties monennenko sydänkohtauksen ja vietiin nopeasti keskussairaalaan teho-osastolle. Nykyaikainen lääketiede tiesi keinon herättää ihminen kuoleman rajamailta. Lapsille ilmoitettiin, että isä oli taas kerran ollut lähdössä ja sisarukset ajoivat kuka mistäkin matkojen päästä isäänsä katsomaan.
Kului muutama tunti ja hoito alkoi tehota. Lapset istuivat tai seisoivat vanhuksen sängyn vierellä ja huomasivat isän aukaisevan silmänsä ja raukeasti katselevan ympärilleen. Vanhus kostutti kuivuneella kielellään huuliaan, rykäisi ja hiljaa kysyi:"Miksi taas?"
Miksi hänet taas herätettiin, kun hän olisi jo halunnut lähteä? Tuohon ei kai kukaan osaa vastata oikein. Eikä väärin.

Paratiisissa eivät aina ruusut kuki

Jos et sattunut istumaan television ykköskanavan Aitiopaikalla eilen ja näkemään satuttavaa Paratiisia, katso se vaikkapa Ylen areenassa vai mikä se oli. Joskus vaan näytelmän (elokuvan) vuoropuhelu osuu kohdalleen ja satuttaa ja kertoo muutamalla sanalla enemmän kuin pitkät tarinat konsanaan. Joku kirjoittaja tuon osaa, useimmat eivät alkuunkaan.
Tilanne kulki jokseenkin näin. Perhe hajosi ja syntyi uusioperhe: kotiin asettui äidin ja 14-vuotiaan tyttären kanssa uusi mies ja 13-vuotias tyttö. Tytöt tietysti inhosivat ensin toisiaan, mutta ystävystyivät lopulta ankaran ja raadollisen elämän edessä. Nuorempi tytöistä tunsi isänsä ja tiesi, että tuo senhetkinen suhde kestäisi vain jonkin aikaa ja taas pitäisi alkaa alusta uuden äitipuolen ja uusien sisaruksien kanssa. Vanhemman tytön isä oli alkoholisoitunut ja aikaansa jähmettynyt rokkari, joka ei osannut yksin elää, muttei kestänyt perhettäkään. Talous oli kuralla ja elatusmaksut rästiintyivät. Entinen vaimo uhkasi ulosotolla. Tytär ei halunnut isäänsä vaikeuksiin ja alkoi kerätä omia elatusmaksujaan varastamalla yhdessä uuden sisarpuolensa kanssa. Lopuksi elämä ajautui umpikujaan monen ikävän sattumuksen seurauksena ja tyttö kiipesi ostoskeskuksen katolle ja aikoi hypätä alas. Paikalla oli 13-vuotias, jo ystäväksi muuttunut sisarpuoli, rokkari-isä, äiti ja isäpuoli. Vanhemmat huutelivat tytölle. Seuraavat repliikit ovat muistinvaraisia.
- Tuu alas. Älä hyppää. Me rakastetaan sua.
- Vittu mä oon väsyny teijän rakkauteen.
Sisarpuoli kiipeää katolle.
- Jos tuut lähemmäs, mä hyppään.
- Haista sinä kuule vittu.
Rehellisyys voi olla karkeaa ja karua, mutta ihminen vaistoaa aidon tunteen. Rakkautta ei ole välttämättä ole: "Minä rakastan sinua." Rakkautta voi olla: "Haista sinä kuule vittu." Sydämestä.

Top Gun ja lukulasit

Matka myyristä ja jäniksistä nykyaikaisen hävittäjälentäjän ohjaamoon on lukulasien mittainen. Ei sen enempää. Nimittäin juttu on niin, että myyrä on kavala eläin siinä kuin jäniskin omenapuille ja varsinkin pienille ja suojattomille omenapuille, ja puita täytyy suojella noiden jyrsijöiden ahnailta hampailta keinolla millä hyvänsä. Ja ainakin rautalankaverkolla. Pitääpä siis puiden runkojen ympärille kiertää vihreä, muovipinnoitettu verkko ja verkon päät täytyy solmia taas vihreällä, muovipäällysteisellä rautalangalla. Jos ihminen on ikänäköinen, tuosta touhusta tulee uskomattoman epämiellyttävää puuhaa, kun verkko alkaa vilistä eikä enää kohta tiedä, mistä välistä on jo rautalankaa tunkenut ja mihin väliin sitä pirulaista vielä pitää pujotella.
On haettava sisältä lukulasit. Ja pian huomaat, että työskentelyetäisyys on epäkiitollinen lukulasietäisyydelle ja melko mahdoton kaukonäköetäisyydelle. Sitten lentää rautalanka ja kohta pyörii jyrsijäverkko pitkin nurmikkoa ja niin jää omenapuu suojatonna kuin pakkaseen häädetty evakko talvisodan synkkinä päivinä.
Kuvittele siis Top Gun -elokuvan päähenkilöksi ikänäköinen henkilö, joka juuri on saanut vihollisen tähtäimeen. Pitää tarkistaa hävittäjän asema viholliseen nähden. Lentäjä kaivaa povitaskustaan lukulasit ja katsoo mittarista ja huomaa, että haa, tuollahan se vihollinen vielä onkin tutkalasilla. Sitten pitää pudottaa lukulasit nenälle, jotta näkee taas taivaalla kiitävän viholliskoneen ja sitten pitää katsoa lukulasien läpi laukaisunapin paikka ohjaussauvalla ja painaa sitä ja taas tarkentaa lukulasien yli katse salamannopeasti viholliseen.
Perusteltua on siis vaatia lentäjältä moitteetonta näköä ja teräviä silmiä. Kyllä omenapuu sentään pärjää hyvällä tuurilla ilman verkkoa, mutta huippumodernit hävittäjälentokoneet ovat aika kalliita ikänäköisten hyppysiin.

Oottako kuullu Ijäksen Matista?

Nuoripari astui ravintolaan. Mies katseli ravintolasalin yli itsevarmana ja hyvin tietäen, miten komea ja tyylikäs hän oli. Nainen seisoi hänen vierellään hiljaisena ja kovin kauniina. Hovimestari johdatti pariskunnan pöytään ja pian tuli tarjoilijatar ruokalistoineen, poistui ja tuli muutaman minuutin kuluttua takaisin.
- Mitäs saes olla murkinata?
Mies katsahti nopeasti tarjoilijatarta, mutta keskittyi taas tilaukseen. Juomaksi mies tilasi ("Jottae punaviinnii se olj mie muista, purkuntii tai kapernettii, mäne häntä kaikkii muistammaa. Pane sitä talon ommoo, kyllä se kelepoo).
- Alkupaloiksi tilaisimme aurajuustolla täytettyjä etanoita ja pääruuaksi maistuisi tuo kurpitsakermapedillä loikoileva teeri.
- Tuota täätettyy niljaketta taetaa olla juur nyt melekosen nihkeesti, mutta teyren mie olen tuola nähny lojuvan. Mie katon.
Kului puolisen tuntia ja tarjoilijatar asteli taas odottavan nuorenparin pöytään.
- Nyt on käynnä nii, jotta tuota teertäkkää ei täätettynä löytynnä, mutta isäntä ol ostanna toissa viikolla täätetyn ketun.
Mies katsoi hämmentyneenä tarjoilijatarta, sillä täytetty kettu kuulosti kovin erikoiselta ja eksoottiselta ruualta kaupunkilaisen makuun.
- Tilasin täytettyjä etanoita.
- Nihkeesti sitä näätti olevan. Parrii kehtoo pöytään kantoo kahestaan nököttämmää.
- Mitähän siinä ketussa sitten mahtaa olla täytteenä?
- Tuota minnen tarkalleen ottain tiijä, mutta jottai rassellii ja raatalankoo niissä tappoo olla täätetyissä elukoissa. Ja hieno se on joka tappaaksessa. Sen on täättännä tämän muakunnan kuulusin reparaattor, se Ijäksen Matti - oottako kuullunna hänestä?

Joo justiinsa no ehkä ei

Perinteet ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta ovat ne joskus varsin kummiakin. Niin Suomen kuin Amerikan Yhdysvaltojenkin parlamenttien äänestystulokset ilmoitetaan tauluilla, joissa lukee nykyihmisellä kummallista kieltä. Eduskunnan valotaululla äänestykset kerrotaan sanoilla JAA EI TYHJIÄ POISSA. Mikä hemmetin jaa? Aivan sama, jos taululla lukisi JOO JUSTIINSA. Eikö olisi jo aika tulla tähän päivään ja kirjoittaa reilusti KYLLÄ. Sama juttu on Amerikassa. YEAH.
Ja sitten mennään oikeutta istumaan. Aikuiset miehet ja naiset istuvat mustat kaavut päällä ja typerät, valkokiharaiset peruukit päässä ja vakavissaan jakelevat ihmisille jopa kuolemantuomioita. Siinä ovat keisarit rivissä ilman vaatteita. "Nehän nauraa meille." Noin tuumasivat Jari Tervon pohjoisen pankkirosvot, kun kokeilivat värikkäitä naamiontiperuukkejaan ennen pankkiryöstöä. No justiinsa nauravatkin.

Näkötippa

Kirurgi valmistautuu leikkaukseen: pitää avata ihminen ja tutkia, mitä tuon onnettoman elimistössä oikein onkaan vialla. Työ on tarkkaa puuhaa ja vaatii vakaata kättä ja terävää katsetta. Niinpä kirurgi aivan viimeisenä toimenaan ennen leikkausta tipauttaa molempiin silmiinsä terävänäkötippoja. Näin tarkentuvat ohuiden verisuonten seinämät kuin myös hermojen päät ja lihasten säikeet. Helppo on löytää ongelmien syyt ja lopuksi harsia potilas kasaan, kun näkö on kuin haukalla ja tuike tarkka kuin kotkalla ikään.
Jo vuosisatoja on ihminen hionut lasia mitä kummallisimpiin taittoihin, jotta mitä kummallisemmin taittavat silmät edes jotenkin näkisivät ihmisen kehoa elämän läpi ohjata. Mutta odotuksissa on aika mokomien ongelmien poistua, kun joku äkkäsee keksiä näkötipat.
Näkötippojen avulla ikäihmisenkin on vaivaton paneutua mukavan romaanin ääreen, kun valuttelee silmiinsä ensin vaikkapa +3 -tippaa toiseen ja +2,5 -tippaa toiseen silmään. Jo tarkentuu kymmenen pisteen pikkuteksti teräväksi kuin partaterän viilto. Plustipat voi ostaa Tiimarista tai vaikka Ärrältä, mutta miinus- ja taittotipat pitää edelleen sovitella optikkoliikkeessä tai silmälääkärin vastaanotolla. Ja kun oikein kaukokaipuu iskee ja tekee mieli tarkastella vaikkapa tähtitaivasta, voi silmiinsä laittaa kaukonäkötipat ja jo kirkastuu kuun kraateri kuin hiivaleivän pintaa katselisi ja erottuvat Saturnuksen renkaat kuin sormukset sormessa.
Kemistin apulainen huitoo parkkipaikalla ja yrittää saada autoaan parkkiruudusta. Hankalaa on puuhansa, kun laittoi vahingossa kotiin lähteissä mikroskooppitipat silmiinsä, vaikka vähän vaan miinusta olisi tarvinnut turauttaa silmäteriin. Siinä nyt taistelevat ratin päällä valtavat nahkanuijat sormina tuhansien pikkueliöiden pillin mukaan. Kukahan räkäkoura nekin bakteerit oli siihen ohjauspyörän kehälle laittanut tanssimaan ja lisääntymään;-)

Tyynessä turbiini tarpoo

Perämeren rantamailla seisovat valkoiset tuulimyllyt kuin kalkkikivipaadet ja jauhavat sähköä silloin kun tuulee. Generaattori jurnuttaa watteja, kun aallon nokka käy valkoisena. Kolmilapainen potkuri vatkaa ilmaa ja humisee maailmanlopun edellä ja karkottaa niin ihmiset kuin eläimetkin läheltään ja katkaiseepa joskus armottomasti ohilentävän linnun kaulan kuin kuoleman giljotiini ikään. Raha kilahtaa omistajan kassaan - tosin valtion subventoivan kirstun kautta, kun ei tuo tuulella käyvä vekotin jaksa itse monimutkaisena laitteena niskojaan kantaa. Mutta kun tuuli tyyntyy, miljoonien arvoinen laite seisoo rantakalliolla täysin arvottomana ja tyhjänpanttina kuin insinöörilleen ilkkuen: tällaisen keksit sinä onneton näpertäjä.
Jos on kuitenkin aika vekkuli ja velikulta tuollainen ihminen, joka osaa tuulesta sähköä tehdä vaikka vähän kalliimmallakin, vielä tätäkin viisaampi on keksijä, joka tyynestä sen saattaa seuloa. Kyllä jokainen tuulta vasten osaa tuulimyllyn kääntää ja siitä virtaa veivata, mutta viisas on se, joka tyynimyllyn saa tuottamaan. Jos on tuuli tuikeaa merten rannoilla, vielä useammin seisoo ilma sisämaassa, jossa tuollaisella tyynimyllyllä olisi mitä mainioimmat markkinat. Miten tuollainen tyynimylly sitten toimisi? No sitäpä en tiedä, kun ei sitä tunnu tietävän viisaammatkaan. Jos tietäisivät, sellaisia varmasti tapaisi monessa tyynessä maankolkassa rahaa sampoamassa ja lamppuun loistetta antamassa.
Sanotaan, että tyynessä vedessä ne kalatkin kutevat ja että pennissä tai centissä on miljoonan alku. Ehkäpä voidaan kohta tuumata, että tyynessä se turbiinikin tarpoo ja tuohta tekee.