Miten lähellä olikaan onnistua

Kirkkoherran kädet viuhuivat sängyssä ja pyörittivät hanakasti ilmaa. Verhot heiluivat ja lamppu värähteli katossa ja lampun pienet kristallikiteet kilisivät. Ruustinna heräsi kesken makeimpien unien tönimään miestä ja kysyi, mitä ihmeen unta voi nähdä tuollaisen meuhkaamisen kera. Kirkkoherra nousi istumaan ja haroi hiuksiaan ja näytti varsin äreältä.
- Olin juuri saamassa elämäni ensimmäisen kerran Zetorin käyntiin veivistä ja sinä minut kesken herätit.
Miten lähellä se olikaan onnistua.

Sataman kapakan villikissa

Minulla on nyt pieni pala satamaa meren rannassa, mutta minulla ei ole käsitystäkään siitä, miten tuota palaa uskaltaisi alkaa käyttää. Satamasta purjehditaan merelle yleensä laivalla tai veneellä tai vähintään kanootilla. Ja kun merellä ollaan, pitää osata merenkävijän (merenkäynnin;-) säännöt. Pitää tietää, miltä puolen ohitetaan reimari, miten väistetään vastaantulevaa, riittääkö bensa tai voimat. Pitää osata paitsi satamasta ulos, myös takaisin kotirantaan.
Kauan sitten opettelin lentämään. Piti ymmärtää, ettei ilma ole tyhjä, vaan hyvin täysi ja "kantava" ja ilmassa piti osata olla, lentää, laskeutua maankamaralle turvallisesti ja ehyenä. Kerran ystäväni houkutteli minua laskettelemaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Sanoin, että minusta on hyvin vaarallista laskeutua jäistä ja lumista rinnettä pitkin pelkät sukset jalassa. En saanut tuolle selitykselle ymmärrystä, koska samaan aikaan harrastin laskuvarjoilua. Mutta on eri asia olla vapaassa pudotuksessa kuin jäisessä rinteessä. Nyt sitten pitäisi opetella olemaan taas uudessa elementissä, vedessä. Tai onneksi kuitenkin vedellä.
Päätin alkaa lievästi opiskella vesillä liikkumista. Jos minulle tuota olisi ennustettu vielä puoli vuotta sitten, olisin pitänyt moista oraakkelia aika ammattitaidottomana veijarina. Mutta onneksi on noita rantoja, joita pitkin voi rauhassa alkaa vähitellen, pikku hiljaa irrottautua yhä kauemmas rannasta, ehkä jopa sadan metrin päähän, joskus jopa kauemmas. Saa nähdä. Mutta yksi asia minua ehkä kiehtoo jopa niin paljon, että uskaltaudun irti satamasta: se sataman kapakan villikissa. Olen kuitenkin niin paljon luontoihminen. Ehhehhheh.

Taivuttelua

Muuan urheilutoimittaja yritti lanseerata parisenkymmentä vuotta sitten yhtä suomenkielen suurinta innovaatiota sitten sen kirjoitusasun: järjestyslukujen sijapäätteiden järkeistämisen ja yksinkertaistamisen.
Vaasa-hiihtoon osallistuu kaksikymmentäkolmetuhattaseitsemänsataakuusikymmentäviisi hiihtäjää. Ja tuo viimeisenä maaliin tullut on siis hiihtänyt kilpailun päätökseen kahdentenakymmenentenäkolmantenatuhantenaseitsemäntenasadantenakuudentenakymmenentenäviidentenä. Mennäänpäs välillä kielikurssille.
Luokassa istuu kolmetoista maahanmuuttajaa kuudesta eri maasta. He yrittävät saada selvää urheilutuloksista ja kuuntelevat juuri radiosta uutista tuosta Vaasa-hiihdosta. Ehhehhehhhehhe. Ja niin he päättävät saman tien pakata telttansa ja nousta ensimmäiseen kotimaata kohti puksuttavaan junaan. Kielikylpy karkotti kuuseen kurkottajan.
Urheilutoimittaja yritti siis saada sijapäätehelvettiin jonkinmoisen järjen ja luki seuraavasti: "Vaasa-hiihdon viimeinen hiihtäjä tuli maaliin kaksikymmentäkolmetuhattaseitsemänsataakuusikymmentäviidentenä." Älykästä. Miksi pitää taivuttaa kaikki numerot, kun viimeinen on kuitenkin se tärkein? Jos tuo sama luku taivutetaan inessiivissä, on se aikamoista sössötystä. Lue vaikka: kahdessakymmenessäkolmessatuhannessaseitsemässäsadassaviidessäkymmenessäviidessä.
Vuosi on ohi kolmessasadassakuudessakymmenessäviidessä päivässä. Minusta se voisi kulua paljon sujuvammin kolmesataakuusikymmentäviidessä päivässä. Noin yritti siis suomalainen puhealan ammattilainen kieltä kehittää. Mutta mitä tekivät suomalaiset? No tietenkin nauroivat päin naamaa ja miehen rusketuksineen syvälle suohon. Kuka tuo oli Väinämöiselle sanomaan? Ja lallattelu ja sössöttely vain jatkuu ja jatkuu ties vaikka tuhannenviidensadankuudenkymmenenekahdeksan vuoden ajan.

Tilit vastakkain eli tositarinoita Häggmannin kahvilasta

Työmaalla kuultua.
Työnjohtaja: "Se on kuulkaa niin, että meidän tiet nyt eroavat."
Työmies: "Vai silviisii. Mihinkäi se kymppi on lähöss?
Työnjohtaja: "Minä en lähde mihinkään. Te lähdette. Se on lopputili."
Työntekijä: "Sie elä ala minnuu lopputililöil uhkailemmaa. Mie olen saant niitä enemmä ku sie tavallissii."

Kotona tapahtunutta.
Isä on pelaamassa jo toista päivää kylillä korttia, kun on ollut juuri tilipäivä. Äiti lähettää pienen lapsensa viemään isälle ruokaa, jotta tämä jaksaisi iltaan asti korttia lyödä.

En kai enempää tarvitsekaan

Jumalanpalveluksen avustaja artikuloi vähän huolimattomasti, kun aloitti rukouksensa:"Tavallinen isä, me kiitämme...)
Siinä se on. Taivaallinen isä on aivan tavallinen isä, ei muuta. Ei sen tarvitse. En enempää tarvitse.

Kärsimyksen hinta

Alpo Rusia syytettiin vakoilusta. Turhaan. Hänelle korvattiin henkisiä kärsimyksiä 50.000 eurolla.
Nivalalainen nuorimies tuomittiin petoksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvaamaan 4000 euroa saamastaan hyödystä, kun oli sairauslomallaan nostanut sekä vakuutuskorvausta että käynyt omalla työmaallaan.
Aikuinen poliisimies raiskasi 16-vuotiaan, häneen, poliisiin luottaneen, haavoittuvan, elämän riepotteleman tyttölapsen kaksi kertaa juotetuaan tämän ensin humalaan. Mies houkutteli tytön asuntoonsa näyttämällä poliisinmerkkinsä eli todisti katalasti tytölle olevansa luotettava aikuinen, joka tarjoaa suojaa ja yösijan kodittomalle lapselle. Mies sai kaksi vuotta ehdollista vankeutta eli ei mitään. Tytölle maksettiin henkisistä kärsimyksistä 15.000 euroa. Hän joutuu elämään raiskattuna lapsena lopun ikäänsä kasvamatta koskaan toiseen ihmiseen luottavaksi aikuiseksi.

"Ystävä sa lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee - taivaan Isä suojelee." Mutta miksi onni vaihtelee noin epäoikeudenmukaisesti ja miksei lasta suojele kukaan muu? Istu minun kanssani miettimään vastausta.

Aku Ankka ja kirkkovene

Käytiinpä taas eduskunnassa äänestys puhemiehen valitsemiseksi. Ehhehhehhe. Kannattaa äänestää, sillä vain äänestämällä voi vaikuttaa. Näinhän meille aina neljän vuoden välein vakuutetaan ja vedotaan "turvat kiinni, jos et äänestä" -fraasiin. Monet käyvät sitten kopissa vetämässä puumerkkinsä ihan vain sen tähden, että naapurit näkevät äänestämässä käydyn. Ääniä saavat Aku Ankat ja kirkkoveneet ja James Bondkin jokusen. Ehhehheh taas.
Sanotaan, että kovin ovat lapsellisia ne, jotka noin tuhraavat oman äänioikeutensa joutavaan raapusteluun. Mutta mitäs tehtiin eduskunnassa eilen? Siellä hylättiin tietojeni mukaan 15 äänestyslappua. Kansanedustajat ovat fiksua väkeä ja osaavat varmasti kirjoittaa ehdokkaan nimen täydellisenä. Niin minä luulin. Viisitoista hylättyä ja 29 tyhjää äänestyslippua tarkoittaa ainakin sitä, että 15 edustajaa 200:sta on täysiä typeryksiä ja nuo kolmekymmentä melkoisen kyvyttömiä päättämään mistään. Jos kansanedustajalla ei ole muuta mielipidettä jostakin asiasta kuin joko tyhjä tai tuhrittu tai väärin täytetty äänestyslappu, ei hänen paikkansa ole ainakaan eduskunnassa. Mieluummin vaikka Aku Ankka tai James Bond. Tai kirkkovene.
Eduskunnan puhemies Niinistö on selkärankainen mies, joka haluaa, ettei meidän rahoillamme ihan mitä tahansa voi tehdä edes kansanedustaja. Ja miten kiittävät kansanedustajat tästä kansan edun ajamisesta. Päättele asia ihan itse ja äänestä. Äänestä vaikkapa Mikki Hiirtä.