Järjestäjä soitti kelloa ja lapset järjestyivät paririviin ulko-oven eteen ja luvan saatuaan juoksivat ripeästi omiin luokkiinsa. Raino oli täyttänyt juuri yhdeksän vuotta. Syntymäpäiviä juhlittiin edellisenä päivänä ja makean kakun mansikat ja mustat viinimarjat maistuivat vieläkin kitalaessa. Lahjaksi saatu linkkuveitsi painoi taskussa ja tuntui vahvalta ja voimakkaalta, kaikkivoivalta. Siinä oli lovettu terä vuolemista varten, viila siloittamiseen, ruuvimeisselipää talttaruuveja varten ja korkkiruuvi pullon avaamiseen. Se oli täydellinen työkalu. Marmoroitu kuttaperkkakuori välkehti punaista ja sinistä ja vihreää. Värit olivat kuin... RUNO!
Raino oli unohtanut sen kokonaan - runon. Hän oli edellisenä päivänä saanut opettajalta kotitehtäväksi etsiä runo, pitkä tai lyhyt, loppusoinnullinen tai vapaamuotoinen, mutta kuitenkin oikea runo. Hänen piti kirjoittaa se ylös paperiin tai opetella ulkoa. Tunnin alussa hänen oli määrä kirjoittaa runon nimi ja sen kirjoittajan nimi tauluun. Hän ei muistanut yhtä ainutta runoa eikä runoilijaa.
Opettaja astui luokkaan ja kaikki nousivat ylös.
- Hyvää päivää, lapset, opettaja sanoi.
- Hyvää päivää, opettaja, lapset vastasivat
- Tänään onkin sitten Rainon vuoro esittää meille runo. Muut voivat istua. Ole hyvä, Raino, jatkoi opettaja.
Raino jäi seisomaan paikalleen ja vilkaisi ulos. Hän näki vastapäisen kadun varressa veroviraston. Hitaasti hän lähti kävelemään taulua kohti, otti verkkaisesti valkoisen liidun ja kirjoitti tauluun kaunokirjoituksella runon nimen.
Veroviraston ikkunat
Opettaja kysyi, kuka runon oli kirjoittanut, mutta Raino ei keksinyt kysymykseen minkäänlaista nimeä eikä löytänyt muististaan yhtään runoilijaa.
- En enää muista.
Opettaja oli hetkisen hiljaa, mutta pyysi sitten Rainoa aloittamaan. Poika kumarsi luokalle ja vilkaisi taas ulos.
"Veroviraston ikkunat
ovat samanlaiset
kuin muutkin ikkunat."
Luokassa oli hyvin hiljaista. Joku veti nuhasta limaiset sieraimet tyhjiksi. Raino vilkaisi opettajaan, kumarsi taas ja käveli omalle paikalleen. Opettaja sirtyi ikkunan luokse ja katsoi tuttua maisemaa.
- Hyvin sinä selvisit. Muista sitten seuraavalla kerralla kirjoittaa myös runoilijan nimi muistiin.
Opettaja hymyili, mutta sitä ei kukaan huomannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti