”Rakas äiti. Haista vittu vitun huora.”
Yllä on suora lainaus kahden nuoren kahdesta lauseesta ja
provosoivasti olen ne sijoittanut samaan virkkeeseen. Ensimmäisen lauseen
ensimmäisen sanan olen kadulla tai koulujen pihoissa tai ostoskeskusten käytävillä kuullut hyvin harvoin, kahta
ensimmäistä yhdessä tuskin koskaan. Mutta toisen lauseen neljä sanaa olen
kuullut kaikkialla lukemattomia kertoja: torilla, kaupan kassalla, kadulla,
elokuvateatterissa, luokkahuoneessa, kioskilla…
”Rakas äiti. Minulla oli tänään mukava koulupäivä. Heräsin
aamulla ja ehdin hyvin bussiin, vaikka lunta oli satanut koko yön ja pihakin
oli aivan tukossa. Olen niin iloinen, että pääsin tänne urheilulukioon, vaikka
matka onkin pitkä ja joudun viikot asumaan täällä. Mutta minulla on mukava
huonekaveri ja yhdessä treenaamme melkein joka päivä. Koti-ikävä on tietenkin
aina, mutta onneksi on sähköposti ja mese.”
”Voi vitun huora. Sä saatanan paska ajoit mut tänne hevon
vitun kuuseen tänäänkin täällä sato lunta niin vitusti enkä ehtiny ees siihen
vitun bussiin. Joku paskahousu tungettiin mun kaa samaan huoneeseen haisemaan.
Vittu mä lähen vittuun täältä heti kumä täytän kuustoista täällä pysty ees
nukkuun saatana…”
Kaksi nuorta puhuttelee omaa äitiään. Nuo kaksi voivat
puhutella myös sinua tai opettajaansa, kaveriaan. Kenen ovesta he astuvat
aamulla ulos ja mistä tuo puhetapa on kotoisin? Onko se kenties netistä tai
elokuvista, ehkä sosiaalisesta mediasta? Kenen suusta nuo sanat lapsi on
ensimmäisenä kuullut? Onko hän kuullut ne täysin tuntemattomien ihmisten suusta
kasvottomasta kuvaruudusta? Vai onko hän oppinut jommankumman tavan ilmaista
itseään kotoa käsin? Vai onko puhetapa
kenties täysin oma, omien kokemusten kautta syntynyt: toinen suodattanut
sanansa hyvistä kokemuksista, huolenpidosta ja rakkaudesta, toinen
välinpitämättömyydestä, yksinäisyydestä, toivottomuudesta?
Otsikko näyttää hyvin rumalta ja vastenmieliseltä. Ajattelin
lehden toimituksen sensuroivan sen tai muuttavan sen arvattavaan muotoon
poistamalla välistä kirjaimia. Sillä tavalla voidaan lukijoita suojata rumalta
kirjoitukselta. Mutta kun nuori huorittelee ja haistattaa vittua isoon ääneen,
yhtään kirjainta ei katoa tai muutu eikä väliin jää tyhjiä viivoja. Jokainen
puhuttua kieltä ymmärtävä tajuaa jokaisen kirjaimen ja sanan merkityksen. Vittu
ei ole välimerkki, vaikka se siksi näyttääkin muotoutuneen.
Sinun lapsesi ei kiroile eikä haistattele saati huorittele.
Niin ajattelen ja sinäkin ajattelet. Kenen lapsia he ovat? Jonkun muunko?
Jonkun toisen? Jostakin muualta? Kuuntele omaa lastasi. Sillä se selviää.
1 kommentti:
Näin se näyttää nyt olevan! Valitettavasti.
Lähetä kommentti