Suvivirsi ja leikattu klitoris

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.


Äiti pitää voimakkain käsin kiinni muutaman vuoden ikäisestä tyttärestään, joka kauhuissaan itkee ja parkuu ja potkii. Lapsi yrittää päästä irti rituaalisen kuristavasta otteesta, jonka avulla hänestä ollaan tekemässä naissukupuolinen eläin miestä varten.


Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.


Vanha nainen silpoo lapsen sukuelimet likaisella partakoneenterällä, leikkaa irti häpykielen, ihmisen herkimmän osan. Likaiset kädet tarttuvat lapsen häpyhuuliin ja viiltää ne rumasti irti ja heittää erämaan hiekkaan. Akaasian terävät piikit lävistävät tuskasta huutavan pienen lapsen herkkää ihoa. Sukuelimet ommellaan kiinni kuin rahakukkaron suu, ja vain pieni reikä jätetään virtsaamista varten avoimeksi.


Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.


Haava vuotaa ja veri valuu pitkin lapsen jalkoja, kun äiti kantaa hänet takaisin kotiin. Lapsi on pelosta ja itkemisestä uupunut eikä liikahdakaan. Kuume on alkanut nousta.


Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.


Vuosituhantinen perinne uhrasi hennon lapsen synnittömän elämän nokiselle alttarille ja riisti häneltä terveen osan omaa ruumista.


Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!


Äiti yrittää lievittää lapsensa tuskaa ja viilentää tulikuumaa otsaa. Likaisen partakoneenterän mukana kulkivat bakteerit hentoon elimistöön, mutta sitä äiti ei tiedä, koska siitä hänelle ei ole koskaan kerrottu.


Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.


Tyttölapsi on ympärileikattu.


Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.


Jumala on suuri, Jumala on ainoa, Jumala on armollinen.


Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.


Jumala on rakkaus, Jumala on oikeamielisyys, Jumala on hyvä.


Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.


Lapsi tärisee kuumehoureissa ja puoliavoimista, kuumeen kuivattamista silmistään saattaa nähdä hauraan välkeen taivaan tähdestä.


Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.


Aurinko nousee ja musta yö muuttuu ensin harmaaksi ja sitten hiekanväriseksi. Lapsen ruumis nytkähtelee äitinsä sylissä. Veri on lakannut vuotamasta ja muuttunut mustaksi haavaksi pitkin lapsen pyöreitä, kauniita jalkoja.


Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.


Äiti silittää pienen tytön kuumia poskia ja yrittää ymmärtää.


Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.


Lapsi on kuollut. Ei hän ehtinyt olla edes lapsi, ei ehtinyt kasvaa naiseksi, ei ehtinyt antautua vaimoksi, jonka mies hääyönä olisi saanut ratkoa suljetun aarteensa synkät langat.


Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.