"Kaikkea pitää maistaa. Eikä ruokaa saa jättää, muista se!" Menneinä vuosikymmeninä opettajat eivät olleet valikoivaan syömiseen kannustavia ravintoterapeutteja, vaan valvovia silmiä ja ankaria vahteja, jottei yksikään koululainen olisi jättänyt ruokaansa syömättä saati aivan kaikkea maistamatta piti lapsiparka jostakin ruuasta tai ei. Minulle ei koulussa kokoliha maistunut ollenkaan enkä saanut hennoilla pojanleuoillani purruksi sitkeää sikaa niin ohueksi, että sen olisin voinut nielaista. Niinpä tungin suussa sitkeästi pyörivät lihamurikat reppuni pohjalle ja siellä ne muhivat päivätolkulla, kunnes haju ne paljasti. Puistelin koulumatkalla nuo jo mädäntyvät possunpalaset maantien ojaan tai pellon pientareelle lihansyöjien saaliiksi.
Kouluruokailuista on niin monta tarinaa kuin on syöjääkin. Tämä tarina kertoo, miten muuan poika selvisi syömästä hänelle niin vastenmielistä lanttua. Tuo ovela poika on nyt menestyvän yrityksen johtotehtävissä ja hyödyntää siellä mielikuvitustaan ongelmien ratkaisemiseksi yrityksensä parhaaksi.
Lanttu ei maistunut. Niinpä poika piilotti lantunpalat reppunsa taskuun, mutta opettajan valvova juuressilmä huomasi katalan vilpin. Pojan oli kerättävä palaset repustaan ja syötävä ne. Itku silmässä pala palalta lanttu laskeutui nytkivään mahalaukkuun välillä innokkaasti ylös pyrkien. Seuraavalla kerralla poika yritti olla ovelampi ja etsi olevinaan jotakin puuttuvaa tavaraa pulpetistaan ja sylkäisi lantun pala kerrallaan pulpetin pohjalle. Vilppi paljastui taas ja opettaja pakotti nielemään jokaisen juureksen nokareen, mitä lautasella oli ollut. Mutta ei antanut poikakaan periksi ja seuraavalla kerralla hän piilotti lantut housujensa lahkeiden käännöksiin, mutta taas opettaja huomasi konnantyöt. Oli syötävä terveellinen kasvis upslaakista käsin. Opettaja oli ottanut pojan erityistarkkailuun ja jokaisen lanttuaterian jälkeen tarkisti erikseen repun ja pulpetin ja taskut ja käännetyt housujen lahkeet.
Vaan tulipa viimein päivä, kun poika söi viimeisen palasensa tuota inhoamaansa juuresta. Oli oltava opettajaa ovelampi. Niinpä käveli lapsi ruokailusta tarkistuksen jälkeen välitunnille reippaana ja ryhdikkäänä. "Hyvä, Harri. Söit sitten lautasen tyhjäksi." Asteli poika kädet suorina sivuillaan suoraan ulkohuoneeseen ja tyhjensi kainaloistaan sen päivän lanttuaterian mustaan reikään jo kerran syötyjen juuresten joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti