keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Pystykorvan puolisona

Kissoista ja koirista on tullut monissa perheissä tasa-arvoisia perheenjäseniä. Niin olen ymmärtänyt. Koirille kudotaan villasukkia ja slipovereita, heille ostetaan lemmikkikaupasta sadeasut ja kumisaappaat, virikelelut ja mitä parhaat ruuat erikoisherkkuineen, leivonnaisineen. Jouluna kissa saa oman paketin, jonka se älynsä mukaan joko repii auki tai jättää vaille minkäänlaista huomiota, viisas perheenjäsen kun on. Jopa hiiret ja marsut ovat valtaamassa oman paikkansa perheessä eikä se ole loukku tai myrkkyämpäri, vaan ikioma häkki tai kokonainen virikkeellinen häkistö.

Eduskuntaan toimitettiin kansalaisaloite kymmenine tuhansine nimikirjoituksineen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Itsekin olen tuon aloitteen allekirjoittanut, koska en osaa kuvitella maailmaa ilman täydellistä tasa-arvoa. Jotkut sanovat, että avioliitto on vain miehen ja naisen liitto ja vihkimyksen kautta saatu lupa perustaa perhe, hankkia lapsia, sitoutua elämään yhteisessä taloudessa. Järjen mukaan se voi olla kahden aikuisen, täysipäisen yhteisellä sopimuksella päättämä liitto, joka saisi kirkollisen, yhteiskunnallisen siunauksen, jos kerran sellaisen haluaa. Jos pariskunta haluaa itselleen kaikki lain suomat oikeudet, sen on oltava virallisesti naimisissa, vihitty avioliittoon. Siksipä halutaankin laki, joka sallii sukupuolineutraalin avioliiton.

Tuo nyt ei ole mitään. Mutta nyt olen antanut itselleni kertoa, että jotkut jopa harkitsevat kansalaisaloitetta nisäkäsneutraalista avioliitosta. Koskapa kotieläimet, kissat, koirat, hiiret ja marsutkin ovat tasa-arvoisia perheenjäseniä, pitäisi olla mahdollisuus nisäkäsneutraaliin avioliittoon, jossa kissa voi periä hiiren tai koira mennä naimisiin isäntänsä kanssa. Olisihan se hauskaa olla pystykorvan puolisona ilvesmetsällä, vaikka haukuthan siitä tietysti palkaksi saisi. Toisaalta silloin voisivat puolisot yhdessä haukkua niin metsän eläimet kuin valtiovallankin. Hauhau.

Ei kommentteja: