Luin uutisen, jossa koulun kevätjuhlaa viettävän lapsen äiti oli kesken lasten esityksen alkanut huutaa ja sättiä juhlassa mukana ollutta entistä aviomiestään ja tämän uutta naisystävää railakkain sanakääntein. Muutaman minuutin performanssin jälkeen niin tuo ex-mies kuin hänen ystävänsäkin olivat poistuneet juhlapaikalta kyyryssä selin punaisin niskoin ja noloin mielin. Lapsen häpestä uutisessa ei kerrottu mitään.
Tuonilmaisiin siirtynyt äitini kertoi minulle oman koulukokemuksensa, jossa muuan äiti oli hyvin närkästynyt koulun joulujuhlassa esitettyyn lauluun. Hän oli kokenut lapsensa kärsineen vääryyttä, kun lapsen oli pitänyt tuoda julki paikkaansa pitämättömiä asioita. Nykyään on hyvin tavallista, että vanhemmat pitävät lapsensa puolta koulua vastaan ja tuovat mielipiteensä esiin varsin herkästi. Mutta jo äitini alakouluaikana 1930-luvulla olivat jotkut vanhemmat valistuneita ja pyrkivät arvostelemaan lastensa saamaa opetusta.
Lapset olivat seisseet soanlahtelaisen kyläkoulun pienoisella näyttämöllä paperienkelein koristellun joulukuusen edessä ja kirkkain lastenäänin laulaneet meille niin tuttua lasten joululaulua.
"Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki: sinä ja minä, sinä ja minä."
Olipa muuan äiti noussut tuoliltaan ja kävellyt näyttämön eteen ja kipakalla äänellä huutanut ja viittoillut laulamassa olleelle pojalleen.
"Vasili hoi. Tule pois. Et sie ole migäi potsi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti