Aamusella Hegun palaverissa muistelimme edellisiltaista Sydämen asialla -jaksoa, jossa Greengrass löysi hautausmaan uudesta ja hänelle pientä korvausta vastaan siistittäväksi sovitusta osasta lyijyputkea eikä bisnesmiehenä malttanut tietenkään sitä maahan vainajien vastuksiksi jättää. Ei toki mainio mies itse hautausmaata tonkinut edes arvokkaan lyijyn takia, vaan sopivasti selkävaivaisena delegoi itselleen vastenmielisen työn Davidille, kiltille kaverilleen. Mutta kuinka ollakaan nuo putket olivat kuitenkin vielä osin toiminnassa ja voimissaan ja niissä kiersi kuin kiersikin vesi. Kun putket nostettiin pois, virtaili vesi omia aikojaan ja täytti uuden haudan ääriään myöten. Ja niin nousi haudasta sinne juuri siunattu vainaja pinnalle kellumaan eikä auttanut papin saati hauturin puista arkkua haudan pohjalle painaa, kun oli vesi vastassa.
Kuulinpa sitten myös tarinan miehestä, joka halusi oman hetkensä tullen hautaansa mukaan hyvän traktorinsa, Majurin. Kun kyläläiset moista toivetta kovasti ihmettelivät, kertoi mies selkeän syyn:
"Ei ole vielä semmoista monttua vastaan tullut, josta ei oltais Majurin kanssa ylös noustu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti