Sukulaisen haudalla meren rannalla

Juhannuksenakin kaiken juhlan ja humun keskellä on hyvä muistaa edesmenneitä. Kävimme ystäviemme kanssa hyvinsyöneen, jo 7000 vuotta sitten tuonilmaisiin siirtyneen tätimme haudalla toteamassa, ettei havaittavaa ylösnousemista ollut edelleenkään tapahtunut tai ehkä sittenkin oli. Nimittäin maa hänen hautansa sijoilla oli noussut kymmeniä metrejä ja entinen merenranta oli nyt voimallista metsänpohjaa, ja sataman paikalla kasvoi komeita mäntyjä jo ainakin sadannessa miespolvessa.
Pohjois-Ruotsissa, Överkalixin kunnassa Jockfallin jokiputouksen lähettyvillä on kivikautinen hauta ja haudassa makaa (jos ei ole museoon viety) 7000 vuotta sitten haudattu täysikasvuinen, hyvinsyönyt nainen. Lihoja tuskin enää luiden ympärillä on, mutta hanakasti tutkimalla on pystytty tuon naisen mahalaukun sisältökin määrittelemään. Siellä on kuolinhetkellä ollut hirveä, lohta, ehkä poroakin, majavaa ja monta muuta metsäneläintä, joten ei kivikaudella ainakaan nälkää noilla Kainuun seuduilla nähty.
Asumus oli ollut varsin kauniilla paikalla meren rannalla. Eteen aukesivat kallioiset saaret. Merenpohja on ollut melko matalalla eivätkä myrskyt liene keikuttaneet kivikauden ihmisen purtta kovinkaan voimallisesti. Niin rauhaisalta näytti seutu, vaikka ympärille veden kuvittelikin.
Haudan lähettyvillä oli asuinpaikka ja muutaman sadan metrin päässä satama. Satamasta oli kätevä lähteä lautalla tai umpipuusta koverretulla veneellä tutkimaan lähiseutua. Kukapa tietää, vaikka vene olisikin ollut luukehikon ympärille myötäkarvanahkasta nopealiikkeiseksi pikaveneeksi rakennettu kanootti, jolla nopeasti kävi kirkonkylästä hakemassa kaiken tarpeellisen. Niin oli siis tätini lähtenyt ostosmatkalle kylille, hakenut sieltä kolmesataa grammaa hirveä, sata grammaa piikivellä siivutettua majavaa, savustettua poroa ja kerännyt palattuaan ja kanootin rantaan kiinnitettyään tuokkosellisen puolukoita ja näistä tehnyt itselleen ja perheelleen makoisan aterian, käynyt ruuan päälle maata ja nukkunut niille sijoilleen tyytyväisenä ikiuneen.