Kuin harmaapäisen
haivenpallon, talven kuun
tuuli puhalsi
syksyiseen hiekkarantaan.
Voi, voikukka on kuollut.
JK. Vanhetessaan ihmiset alkavat nuoruuden päiviä enemmän sairastella ja on alituinen pelko hauraan terveyden puolesta ja kiivaus kaikkia katalia tauteja vastaan. Kun voikukka kasvattaa pylväsjuurensa ja tunkee maasta maitoisen vartensa ja rakentaa varren huipuksi kauniin keltaisen kukkasen, on kesä kaunein. Syyskesän tuuliin kukka muuttuu valkoisen harmaaksi haivenpalloksi ja hajoaa hellimmässäkin tuulenvireessä sadoksi höyhenpäiksi, jotka lentävät tavoittamattomiin ja kasvavat taas sattumanvaraisesti satunnaisessa paikassa uudeksi kukkaseksi. Niin se vain on. Mystistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti