Tasa-arvoisessa ja tasapuolisessa yhteiskunnassa on yhtenä hyvänä puolena valittamisen oikeus. Ajatellaanpa tilannetta, että maa päättää rakentaa ydinvoimalan miljoonakaupungin keskelle. Monien mielestä se on mitä mainioin idea: työpaikka on lähellä, valmis laitos tuottaa kaiken kaupungin tarvitseman sähkön, laitosta varten rakennettava infrastruktuuri palvelee kaikkia kaupunkilaisia, ja laitoksen synnyttämä energiavirta tarttuu ympäröiviin yrityksiin ja ihmisiin.
Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kaupungin keskustaan kaavailtu ydinvoimala on pelkästään riski terveydelle ja elämälle ja vaarantaa niin kaupungin kuin koko sen ympäristön turvallisuuden kymmenien, jopa satojen kilometrien etäisyydellä. Tämä toinen ryhmä haluaa valittaa asiasta.
Syntyy kahvilakeskustelua. Ollaan sitä mieltä, että valittajat jarruttavat kehitystä ja heittelevät kapuloita rattaisiin ja hiekkaa luisteluradalle. Laskeskellaan, miten paljon aikaa menetetään, kun pitää odottaa valitusajat tekemättä mitään tai saattamatta kunnollista asiaa alulle. Kovin moni ei näe valittamisessa mitään hyvää eikä valittajissa minkään asian edistäjää.
Asiat ovat usein fifty-sixty vaikka niiden pitäisi olla fifty-fifty. Kun kaksi vastakkaista mieltä ja mielipidettä kohtaa, kumpikaan ei ole täysin oikeassa eikä kumpikaan täysin väärässä. Useimmiten jonkinmoinen totuus on noiden kahden mielipiteen välissä, kovin harvoin kuitenkaan keskellä. Mutta siltikin tilanteen pitäisi olla fifty-fifty.
Valitus ei ole asioiden jarruttamista, vaan äänen kuuluviin saattamista ja siitä demokratia tunnetaan. Usein valitus koetaan asioiden hidastamiseksi ja tahalliseksi kiusanteoksi. Mutta kiusaajakin on joka tapauksessa demokraattisen yhteisön osanen, jonka ääntä on kuultava ja sille myös korvaa lotkautettava. Valittamisen oikeus on itse asiassa välittämisen oikeutta, sillä toisen etu on aina jonkin toisen etua vastaan. Ei voi olla niin, että vain toinen edunsaaja voi pitää asiaansa oikeutettuna ja kaikkien muiden pitää siihen alistua.
Tämä asia tuli akuutiksi ajatuksiin, kun Nivalaan suunnitellun biolaitoksen paikasta ovat kymmenet ihmiset valittaneet. Valittajille lyödään aina leima otsaan: KEHITYKSEN JARRU. Nuo ihmiset eivät halua biolaitosta aivan kaupungin keskustan tuntumaan varsin hyvin perustein. Heidän tarkoituksensa tuskin on jarruttaa kehitystä saati torpata hanketta. He vain ovat kenties skeptisiä kaikille niille lupauksille, joita laitoksen suunnittelijat ovat luvanneet. Skeptisyyteen on aivan yhtä hyvät perustelut kuin valittamiseenkin: toisen etu ei välttämättä ole eduksi toiselle. Kumpi eduista on arvokkaampi - minä vain kysyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti