Kuppilan pyöreässä pöydässä miesporukka keskusteli kiivaasti älystä. Oli luettu lehdestä koko sivistynyttä maailmaa koskeva uutinen: Stephen Hawking oli kuollut. Sivuttiin mustaa aukkoa sekä teoreettisella että henkilökohtaisella tasolla. Puhe rönsysi maailmankaikkeudesta automaattilaatikollisiin autoihin. Joku tiesi, että oli kehitteillä superäly. Siihen tarttui toinen ja tuumasi, että hänen persettään ei ainakaan robotti tulisi pyyhkimään. Mies vannoi säilyttävänsä yhden hirvikiväärin panoksen, jolla saisi intiimihygieniaansa kajoavan robotin hengiltä. Todettiin, että ennen kuin miehen takapuolta kuka tahansa muu kuin mies itse tulisi pyyhkimään, häneltä olisi jo otettu hirvikirvääri ja muutkin tuliaseet parempaan pivoon.
Siirryttiin taas saniteettitasolta superälyyn. Muistettiin, että kolme suomalaista tiedemiestä oli kirjoittanut artikkelin valtakunnan päälehteen, miten vaarallinen tuollainen superäly voisi ihmiskunnalle olla semmitenkin, jos älystä ei saataisi rakennettua kilttiä ja auttavaista. Superälyllä olisi nimittäin ihmisaivoja huomattavasti suurempi kapasiteetti käsitellä asioita ja kehittää itseään ja rinnakkaisia superälyjä, jotka taas pystyisivät ottamaan jopa ihmisen kaikkineen haltuunsa ja tekemään tälle, mitä se omalla logiikallaan parhaaksi näkisi. Kerrottiin asiaa yksinkertaistava esimerkki.
Jos superäly saisi tehtäväkseen valmistaa metallisia paperiliittimiä, se käyttäisi ensin kaiken maailmassa tuotettavan metallin, sitten jo valmiiksi jalostetun metallin esimerkiksi autoista ja rakennuksista. Siinä muuttuisi paperiliittimiksi niin Rautaruukin teräs kuin toimitusjohtajan mersukin puhumattakaan rautateistä ja sähköjohdoista ja pesukoneista ja vasaroista. Ja kun kaikki maapallolla oleva metalli olisi muokattu paperiliittimiksi, kävisi tekoäly ihmisen ja kaiken muunkin elollisen kimppuun ja erottelisi näistä jokaikisen metallihiukkasen. Aneemisena, raudan puutteesta kärsivänä ihminen vain katsoisi, miten superäly suodattaisi kaikesta elollisesta kaiken mahdollisen metallin. Huimausta tuntien ihminen lopulta kuolisi pois ja maailmaan jäisi jäljelle vain supertekoäly.
Puheensorina humisi herkeämättä huoneessa, mutta kohta puhe keskeytyi ihmiskunnan kehityksen polttavimpaan kysymykseen.
- Mihin tarvitaan niin paljon paperiliittimiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti