Kovin on mennyt mauttomaksi ja hajuttomaksi tämän päivän politiikka. Keskusteluissa ei juurikaan voi päätellä ihmisen poliittista kantaa, jos ei kysy puoluetta tai näe rintamerkkiä tai jäsenkirjaa. Demokraattisesti ja tasapuolisesti ajatellaan ja kaikkien pitää saada tasan kaikkea puolueesta riippumatta. Ei ole enää tulipalokommunisteja saati sinimustia porvareita muualla kuin vanhainkodeissa ja historiankirjoissa.
Vielä 1970-luvulla kouluissakin harrastettiin mieliäkuohuttavaa politikointia, ja teinikunnat ärsyttivät joko tahtomattaan tai tahallaan vanhempia ja opettajia ja joskus jopa oppilastovereita. Tulipa politiikka joskus väkevästi myös oppitunneille. Liikuntatunnilla Nivalan Yhteiskoulussa opettaja jakoi oppilaat kahdeksi joukkueeksi ja antoi näille tunnuksiksi joko sinisen tai punaisen hihanauhan. Patamustan porvariperheen vesa nosti kätensä torjuvasti eteen, kun hänelle tarjottiin punaista hihanauhaa. Opettaja tunsi suvun ja perheen taustan ja pyysi oppilaalta anteeksi tarjoustaan: "Mie ymmärrän, mie ymmärrän. Ota sie vaan sininen."
Matkustipa muuan nuorukainen kotikylästään Nivalasta työn perässä Kemin kaupunkiin. Kemi oli 70-luvulla vielä varsin punainen kaupunki ja porvari pihapiirissa oli kauhistusten kauhistus, ryöväri ja rosvo. Mutta kuten elämässä yleensä, sattuu tarkallekin aatteen ihmiselle vahinkoja. Niinpä pääsi Nivalan nuorukainen, pientilallisen poika kauniitten puheitten ja viekkaitten sanojen siivittämänä kemiläisen työläistytön kammariin ja illan vierähtäessä yöksi jopa samaan sänkyyn pehmoisen peiton alle. Tunsi jo mies sormissaan kahden appelsiinilohkon kostean tunteen, kun nuori nainen nykäisi peiton päältä ja kysyi mieheltä.
- Mitäs muuten teet työkses?
Korkean rakkaudentunteen kiihkossa mies häkeltyi ja kertoi olevansa maanviljelijä. Kertoipa omistavansa tilan ja lehmiä, mutta jätti tarkemmin kertomatta kahdesta lypsävästä ja neljän hehtaarin peltotilkusta.
Jo kohta ponkaisi alaston nainen peitostaan, näytti nuorukaiselle vinttikamarin matalaa ovea ja silmät leiskuen ärjähti.
- Minun persettä ei porvari puristele.
Niin keräsi talollinen tavaransa työläistytön kammarin lattialta ja kuve täyttymättömästä rakkaudentyöstä kipeästi kivistellen katosi Kemin mustaan yöhön.
Muistui tarina miehen mieleen vuosikymmeniä myöhemmin kunnanvaltuustossa istuissa ja oli vain nöyrästi todettava: joskus jää porvarikin ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti