Istuin Jumalan, isän kaikkivaltiaan kanssa saunan kuistilla. Huokaisimme molemmat syvään ja aukaisimme oluttölkin. Meillä molemmilla oli ollut hyvin raskas viikko, painostavia päiviä, monenlaista vastamäkeä. Monet luulevat, ettei Jumalalla ole vastoinkäymisiä, mutta luulo on yhtä väärä kuin vänkkyrämänty. Maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, sen totesimme yhdessä ja kolautimme alumiinitölkit vastakkain ja siemaisimme pitkän ja hyvin rauhallisen ryypyn virkistävää saunajuomaa.
Oli hiljaista. Kaukaa purolta kuului keväinen kohina, vesilinnut ääntelivät ja kutsuivat lajitovereitaan. Pikkulinnut eivät malttaneet kovin kauaksi aikaa istahtaa oksalleen, vaan pyrähtelivät taukoamatta oksalta toiselle, puusta puuhun, metsästä metsään. Niidenkin oli rakennettava elämälleen rajoja, perheelleen suojapaikkaa. Niin ne kuvittelivat. Jumala puhui minulle.
- Nuo luulevat voivansa olla turvassa, kun lentävät muutaman kierroksen pesäpuunsa ympäri ja merkkaavat reviirinsä. Uskovat sillä keinoin saavansa sijaa täällä maailmassa. Jotenkin minulta kaikessa tohinassa jäi tuokin homma kesken. Alun pitäin piti saada aikaiseksi rauhaisa maailma, jossa kaikki luodut, eläimet ja ihmiset, sinäkin, voisivat elää rauhassa keskenään. Jotenkin tuli söhlättyä homma niin, ettei rauhasta ole tietoakaan. Kaikki syövät toisiaan, mikä toisaalta on ihan hyvä asia. Mihin minä olisin kaikki rauhassa sikiävät tunkenut? En niin mihinkään. Helpommalla pääsen, kun toisiaan syövät.
- Vai että sillä lailla söhläsit sinäkin.
- Niin söhläsin.
- Vaan eivätkös ne olleet Eeva ja Aatami ja varsinkin Eeva...?
- Höpsistä töppöseen. Mitenpä se ihminen, luuta, nahkaa ja velttoa läskiä olisi voinut minun tekemisiini puuttua. Pelkkää puhetta on tuollainen ja väärää kirjoitusta.
Hiljennyimme. Talitiainen kurkki pesäpöntön suuaukolta ja huomasi kirjosiepon istuvan viereisellä oksalla. Tiaisella oli pahoja aavistuksia, ja kirjosiepolla puolestaan ilkeitä aikeita: pesäpuun valloitus ja lintutoverin häätö. Jumala vilkaisi mínuun.
- Katsohan tuotakin. Molemmat ovat kutakuinkin samankokoisia ja melko lailla samannäköisiäkin. Silti joka kesä tuo mustavalkoinen lintu häätää keltamustan kaverin pöntöstään pihalle.
- Vähän niinkuin sumopainia: kaveri ulos matolta.
- Vähän.
Jumala selitti, että värien piti alun pitäen olla vain iloksi ja riemuksi. Sillä tavalla metsät olisivat olleet iloisia ja värikkäitä, mutta niistä tulikin varsinaisia temmellyskenttiä. Ja Jumala kysyi.
- Katsoitko eilen Suomen ja Sveitsin ottelun?
Myönsin.
- Siinäkin laitetaan eriväriset höyhenet päälle ja aletaan kamppailla hampaat irvessä tilasta ja pesäpöntöstä. Mutta sinäpä et nähnytkään kaikkea, mitä pelin jälkeen tapahtui. Ei riittänyt, että parikymmentä miestä kamppaili jäällä, vaan monessa torpassa iskettiin nyrkkiä pöytään ja saatettiinpa pistää baarissa vieruskaveria turpaankin. Ihan vaan pelin tiimellyksessä kuin pikkulinnut pesäpuussa.
Seurasimme pikkulintuja taas. Pihapuussa oli lintulauta täynnä siemeniä. Tintit ja varpuset kiersivät siemensäiliötä ja nokkivat ja viskoivat siemeniä enemmän kuin ehtivät niitä syödä. Linnut olivat toistensa kaltaisia, vikkeliä, tarmokkaita ja puuhakkaita ja varsin mustasukkaisia jokaisesta ruokajyvästä, joka säiliöstä alustalle varisi. Oma maha ensin aivan kuin ihmisilläkin. Niin olivat toistensa kokoisiakin.
- Sanohan minulle, Jumala kun olet, mistä nuo pieniaivoiset lintuset tietävät paritella juuri oikeanvärisen linnun kanssa. Miksi varpunen ei hyppää tiaisen selkään tai tianen pyri jatkamaan sukua varpusen kanssa?
Jumala oli hetken aivan vaiti.
- Tuotapa en ole tullut ajatelleeksikaan. Lienevät ihmistäkin turhamaisempia ja tiirailevat päiväkaudet kaunista höyhenpukuaan metsälähteiden vesipeilistä. Tai eivät vain ole hoksanneet, että mukavahan se olisi pöllyytetellä tukevan puun heiluvalla oksalla vähän erivärisiäkin höyheniä.
Hiljennyimme.
- Parempi, kun en tiedä aivan kaikkea itsekään.
Niin tuumasi Jumala, kaikkivaltias ja kaiken luonut.
- Parempi niin. Hyvän ja pahan tiedon puukin lahosi onneksi pystyyn ja sen tuuli kaatoi. Parempi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti