Raamatun (tulkinnan) mukaan ihmisen perustehtävä elämässä on tehdä syntiä, jotta sen saisi anteeksi ja jotta Jumalan suuri uhri, oman poikansa maallinen elämä ja Golgatalle virrannut veri ei menisi hukkaan. Tässä kohtaa uskoni joutuu aina hyvin voimakkaasti koetukselle. Miksi Jumalan piti uhrata oma poikansa, jotta ihmiset voivat jatkaa sitä, mitä olivat syntymästään saakka tehneet? Ja mitä on anteeksianto, joka vaatiin uhreista kalleimman, oman lapsen hengen?
Syntymässään ihminen saa perinnöksi geenistön ja kasan syntiä. Väitetään, että osa ihmisen geeneistä on rikollisia eli ihmisen perimä ei ole ollenkaan tasapuolinen perisyntienkään osalta. Joku saa siittämisensä hetkellä armolliset geenit ja elää jatkeeksi elämänsä nuhteettomana tietoakaan synnistä saati, että sitä koskaan tekisi tai siihen lankeasi. Hänestä ei ole Jumalan uhrille minkäänlaista vastusta ja kaikki se lyhyen elämän oppi ja pääsiäisen ajan tuska ja kärsimys on mennyt aivan hukkaan, valunut kirjaimellisesti Jerusalemin hiekkaan. Toinen taas syntyy lainsuojattomaan sukuun, jossa monen polven ajan on kierretty oikeutta, murhattu ja vehkeilty lähimmäisiä vastaan, tehty huorin ja vietetty kaikin puolin villiä ja irstasta elämää. Hänen jalkansa ovat syntymän hetkellä peseytyneet kaikesta synnistä Jeesuksen sovintoverellä. Ja niin kauan kuin tuo suku maan päällä asuu ja elää ja sikiää, sitä mukaa huuhtoutuvat synnit kuin pöly rantakiveltä myrskysateen sitä pieksäessä.
Jos ihminen ei tee väärin, hän ei voi saada anteeksi. Jos ihminen ei koskaan tee mitään väärin, hän ei siis myös koskaan saa mitään anteeksi. Siksi jokaisella on syntymässään perittyä syntiä, jotta hänelle voitaisiin antaa varmuuden vuoksi anteeksi sellaista, mitä hän ehkä jossakin vaiheessa elämäänsä saattaisi tehdä, mutta jonka saattaisi myös oikeudentajussaan jättää tekemättä. En lainkaan ihmettele, että uskontojen vuoksi maailmassa on niin paljon eripuraa ja vihaa ja kaunaa, kostoa, taistelua ja sotaa. Jo yksin syntiä pohtiessaan huomaa joutuneensa ansaan, josta ei ole ulospääsyä, paitsi tietenkin helpoimman ratkaisun kautta: anteeksiannon kautta. Miksi ihmisen ylipäätään pitää hillitä omaa käytöstään, omia halujaan, himojaan, jos kaikki on jo kauan sitten sovitettu?
Oliko Jumala sittenkin kaukaa viisas tässäkin asiassa? Olisiko hänen ikuinen elämänsä suuressa yksinäisyydessä päättynyt itsemurhaan niinkuin niin monen yksinäisen ihmisen kohtalona on? Jos vain synnitön olisi voinut päästä taivasten valtakuntaan, ei sinne näillä tietämyksillä olisi kovin suurta tungosta ollut. Siksi Jumalan oli suunniteltava syntien poistoventtiili, Jeesus ja hänen ristinkuolemansa. Mutta miksi? Savolainen syntisäkki vääntäisi kysymyksen tietenkin savoksi: "Voan minkkäe tähe?" Eikö olisi ollut helpompi ja inhimillisempi tapa vaikka lähteä onkimaan luomiaan kaloja ja siinä päättää ihmisen saavan kaikki syntinsä anteeksi pyytämällä? Tai eikö olisi ollut helpointa unohtaa koko synnin käsite ja viitata kintaalla koko asialle ja anteeksiannolle ja päästää väki taivaan valtakuntaan ilman minkäänmoista passia tai viisumia. Miksi piti uhrata oma poika, että paskaväki pääsee taivaaseen? Minä kysyn vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti