Kun bisnes ei kannata ja kansan mielipide on vastaan, kun delfiinit vanhenevat ja uusia ei voida kasvattaa, pitää panna piste. Piste pitää panna Särkänniemen huvipuiston delfinaariolle. Ihmiset eivät halua enää nähdä ikääntyvien eläinten uljaita temppuja, vaan menevät mieluummin hurjiin härveleihin ja vuoristoradalle kiljumaan pelkonsa pullistuvin palkein. Kansan mielestä laumassa uivia eläimiä on jo tarpeeksi kidutettu ahtaissa altaissa, joten nyt on aika huutaa yhteen ääneen: "Free dolphins!"
Särkänniemen delfiinit ovat eläneet jo vuosikymmeniä delfinaariossa ja oppineet oman kielen ja kasvattaneet kulttuurin, jota kukaan muu maailman delfiineistä ei ymmärrä. Ne ovat katsoneet satoja tuhansia ihmisiä silmiin ja nähneet niissä ilon ja naurun. Ne ovat kuulleet riemuhuutoja ja oppineet tietämään, että se merkitsee silakkaa tai muuta herkkupalaa. Ne ovat ystävystyneet kouluttajiensa kanssa ja pitävät heitä varmaankin samanvertaisina, joskin huonoina uimareina. Ja nyt nuo kauniit ja uljaat delfiinit halutaan kansan suulla vapauttaa altaiden ikeestä vapaisiin vesiin.
Veera on lauman johtaja ja sillä on Eevertti-niminen poikanen. Delfi taas on kaikkien delfinaariossa syntyneiden poikasten isä. Neljäs pullonokkadelfiini Leevi on nyt jo kuolleen Näsin ja Delfin poikanen. Ne ovat siis perhe ja jos ne lasketaan jossakin päin maailmaa vapaisiin vesiin, niistä tulee pakolaisperhe. Niin siinä käy.
Kun nuo neljä altaassa syntynyttä ja kasvanutta ja elämänsä viettänyttä delfiiniä lasketaan vapaiden delfiinien joukkoon, ovat ne kuin Tornion rajan yli tuleva yksinäinen pakolaisperhe täysin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa aivan ummikkoina ja ypöyksin. Ne uivat kohti vierasta laumaa, joka kääntyy katsomaan niitä, mutta eivät ymmärrä sanaakaan. Delfiini ei ole kala eikä se siis ui parvessa kuin kalat. Delfiini on nisäkäs ja sillä on oma laumansa ja lauman jäsenet kuuluvat tiiviisti yhteen. Ne vierastavat uusia yksilöitä aivan samalla tavalla kuin me vierastamme tänne muista maista tulleita muuttomatkalaisia.
- Nak nak, nik nik nok, näk (Tulemme Suomesta, Tampereeltä nääs.)
- Nik nok nak nak (Mitä se sano?)
- Nak nak niks (Särkänniemestä, Suomesta.)
- Nik nik nik (Menkää vittuun.)
- Nak nok nik nik. (Mitä se sano?)
- Nik nik nok nak. (Mamut vittuun.)
No. Delfiinit eivät puhuisi noin, vaikka eivät ymmärtäisikään toisiaan. Vain ihmiset puhuvat noin. Ehkä on olemassa parempi vaihtoehto vapaille vesille ja vieraille laumoille.
Kuului ehdotus, että Särkänniemen delfiineille pitäisi järjestää vanhainkoti jonnekin Keski-Euroopan delfinaarioon, mutta kovin toiveikkaana en tuon saattohoidon kanssa ole. Vanhat delfiinit unohtuvat nopeasti ja todennäköisesti kuolevat kätevästi "vanhuuteen" tai "virustautiin" ja jauhetaan minkinruuaksi jossakin rehutehtaassa tai ne haudataan kaikessa hiljaisuudessa syrjäiseen, saksalaiseen tammilehtoon. Niin meillä ihmisillä on tapana hoitaa hankalat asiat. Ja delfiineistä on tullut hankala asia: ne vain syövät ja kuluttavat, mutta eivät enää tuota. Ihmiset eivät halua nähdä niitä, eivät kaipaa enää temppuilevia vesielämiä, kun kaikki on jo nähty. Delfiinit joutavat uida vapauteen - tavalla tai toisella.
"Free Willy!" "Free dolphins!"
"Särkänniemeen, Särkäniemeen." (iloisesti laulaen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti