Ihminen maistaa suklaan maun vaikkapa ruskeaksi maalatusta herneestä, jos hän olettaa nauttivansa suklaata. Siksi me olemme ainutlaatuisia herkkine hermoinemme ja makuaisteinemme koko universumissa. Toinen taas tietää olevansa allerginen koirille ja alkaa kutista nähtyään koiran televisiossa. Olemme hyvin ainutlaatuisia tässä maailmankaikkeudessa, sitä ei käy millään kiistäminen. Mutta enemmän kuin omat aistimme vievät meitä kohti kaikkea hyvää, hinta tekee monesta asiasta vieläkin paremman - ja maukkaamman. Lienet kuullut sivettikissakahvista, Kopi Luwakista. Kerron siitä.
Maailman kallein kahvi syntyy sivettikissan suolistossa Sumatralla. Kissan läpi kulkiessaan kahvipavut saavat hyvin omalaatuisen aromin, jonka kerrotaan muistuttavan suklaata tai karamellia. Nykyisin sivettikissoja tarhataan ja ne ulostavat syömänsä hienoimmat ja kypsimmät kahvimarjat suoraan tarhaajansa tiskille. Tällä tavalla kahvia saadaan alle tuhat kiloa vuodessa. Villien sivettikissojen tuottama aromikas, suolistossa maustettu kahvipapu on vieläkin harvinaisempaa ja siksi erittäin kallista ja kahvin ystävien suuresti himoitsemaa.
Suomessa ei kahvipapu kasva, mutta meillä ovat metsät täynnä puolukoita. Thaimaalaiset poimijat keräävät niistä suuren osan, mutta kaukaisimpien korpimetsien kumisevat kolkat saavat jäädä aivan rauhaan. Ja kun lokakuun ensimmäiset pakkasyöt tulevat, paleltuvat nuo tummanpunaiset marjaset ja saavat pintaansa timanttisen riitteen. Tuosta yöstä alkaa maailman kalleimman kylmäpuristetun mehun matka luksusta himoitsevan kuluttajan ruokapöytään.
Kun Karjalasta lähdettiin ensimmäiseen evakkoon kylmään pakkasaamuun, olivat mahat jännityksestä sekaisin. Adrenaliini virtasi suonissa ja vellovat vatsahapot tekivät työtä kaksin käsin (vertauskuvallisesti tosin). Ja niin kuin hyvin tiedetään ja Joensuun yliopiston monien tutkimusten mukaan on itsestään selvää, periytyi tuo sodan jaloista karkuun lähteneiden suoliston aktiivinen toiminta myös tuleville sukupolville. Juuri tietty määrä adrenaliinia ja vatsahappojen entsyymejä antoi edellisiltana syödyille, pakkasen panemille puolukoille mitä erikoisimman ja aromikkaimman maun. Tosin aluksi siitä osasivat nauttia vain häthätää mukaan otetut siat ja lampaat, mutta muutama mukana ollut vähämielinen keräili ihmisen läpi kulkeneita puolukoita ja huilutteli niitä kylmissä jokivesissä ja nautti hyvin pestyinä kaikessa hiljaisuudessa ja evakkojunan pimeän karjavaunun suojissa. Hukkaan olisi mennyt tuo arvokas tieto, jollei Joensuun kansanmuseon arkistoista olisi löytynyt lähes läpihankautunutta muistikirjan lehtistä, jossa ihmisen suoliston läpi kulkeneen, jäätyneen puolukan mainiota makua ylistettiin vuolaasti ja henkeä salpaavasti.
Monen vuoden tutkimusten jälkeen on nyt valettu uuden, uljaan kylmämehupuristamon kivijalka ja seinätkin ovat jo pystyssä ja laitteita parhaillaan asennetaan. Siirtokarjalaisen suoliston läpi kulkeutuneen supisuomalaisen puolukan ja siitä kylmäpuristetun mehun matka kulinaristien ruokapöytiin on alkamassa. Mutta koska kantasuomalaisiin sekoittumattomia siirtokarjalaisia on enää kovin vähän ja määrä vähenee entisestään, Hupi Luwallan hinta on tulevaisuudessa pilvissä jos ei niiden ylikin. Siksi onkin syytä etsiä kaikki Suomessa asuvat, villit tai vähän kesymmät siirtokarjalaiset ja heidän puhtaat jälkeläisensä. Kantaväestöön sekoittuneiden siirtokarjalaisten suolisto ei ole riittävän hapokasta Hupi Luwallan tuottamiseen, mutta tyhjää parempaa luksustuotetta heidänkin läpi voidaan lasketella ja myydä kaiken kansan markettien herkkuosastolla ruokakaupan tasoa nostattamaan.
Hupi Luwalla maistuis varmaan sullekin, jos sinulla vain olisi tarpeeksi rahaa. Alahan säästämään. Säästötalkoot alkavat nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti